sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Kommenttini netin misogyniakeskusteluun

Kirjoitustauon jälkeistä puheripulia   

 

Toimittaja Kaarina Hazard käsittelee maaliskuussa Anna-lehden sivuille julkaisemassaan kolumnissa Turpa kiinni internetissä esiintyvää naisvihaa raikkaan suoraan ja itselleen ominaisesti räväkkään sävyyn.

En suoranaisesti ole Hazardin vakilukija, ja toimittajan vuonna 2010 Iltalehteen kirjoittama kolumni Ludvig Borga jakoi mielipiteitä ymmärrettävistä syistä. Vaikka Hazardin kirjoituksen ydin on valtamedian arvostelu, keskittyi useimpien (itseni mukaan lukien) huomio Hazardin viljelemiin, hmm, värikkäisiin kuvailuihin tuolloin vastikään kuolleesta Tony Halmeesta. Hyvän maun rajoilla taiteileva puheenvuoro kirvoittikin usean kantelun JNS:lle.

Hazardin provosoiva tyyli sopii kuitenkin mainiosti misogynian* arvosteluun; suorapuheinen nainen kun ei edelleenkään ole mikään varsinainen ihanne**. Kiitän Kaarina Hazardia siitä, että hän uskaltaa tuoda ikävän aiheen esille omalla nimellään ja roisejakaan ilmauksia kaihtamatta - eiväthän trollitkaan niitä kaihda.

Mielenterveyteni säilyttääkseni en nykyään lue kommenttiosastoja yhtä aktiivisesti kuin ennen, mutta kuten arvata saattaa, tuonkin tekstin kommenteissa on niitä, jotka sanovat, että "tuo nettihäiriköinti nyt on yleinen ilmiö, ei vain naisiin kohdistuva".

Tässä eräs poiminta: 
Johannes  
Miksi tästäkin nyt pitää kirjoittaa? Aivan yleistä nettikäyttäytymistä ja siitä ei tarvitse välittää. Koska sehän on tosiasia että tähän internetin sananvapaus-ilmiöön on mahdotonta vaikuttaa, miettikääs kuinka monta “huora” kommenttia on tähänkin jo sadellut, ne on vain sensuroitu pois.

Jos ei tällainen käytös viihdytä niin suosittelen vain pysymään poissa filtteröimättömiltä sivuilta. Mikäli tämä viesti filtteröitäisiin, niin siinä on syy miksi sensurointi on taas väärin. Mielipide on kaikilla ja se joka ei osaa käsitellä sitä oikein, voi vaikuttaa itse siihen suhtautumiseensa. Muuten ihan hyvin kirjoitettu, aihe vain turhan puhki kulutettu…
Johannes, ehkä puhki kulunut aihe, mutta ikävä kyllä se on edelleen nostettava ajoittain pöydälle, ja Hazard on tuonut sen esille hienosti, omalla anteeksipyytelemättömällä tavallaan. 

Älä väitä, ettei nettihäiriköinnissä olisi minkäänlaista misogynistä sävyä. Kuinka monta kertaa olet törmännyt kenenkään miespoliitikon ulkonäön arvosteluun mediassa? “Munattomaksi” ja “ämmäksi” kyllä saatetaan haukkua, ja sen jotkut virheellisesti tulkitsevat miesvihaksi, vaikka naiseutta tuollaisilla herjoilla nimenomaan paheksutaan. Kun Zoe Quinn teki pelin Depression Quest, hyökättiin heti henkilöä vastaan ja sanottiin, että tuo muija nyt on saanut työnsä reittä pitkin kiipeämällä***. Pelin plussat ja miinukset lähes sivuutettiin. Miespuolisen pelintekijän kohdalla sukupuoli tuskin olisi ollut mikään merkittävä seikka, olisi vain naurahdettu, että hah, tekipä jätkä surkean pelin.

En ymmärrä, miksi misogynian kriitikoiden kriitikot eivät tuomitse nettihäiriköijiä, vaan ne, jotka tuota häirintää tuovat esille. Jos jotkin aiheet kyllästyttävät, ei niistä tarvitse lukea. Pikemminkin voi sitten mennä itse puolustamaan keskusteluihin niitä, joita lytätään. Homma toimii vähän niin kuin koulun piha – kiusaamisen hiljaiset hyväksyjät mahdollistavat kiusaamisen.

Ylläolevan kirjoituksen olen laatinut vastauksena Johannekselle, mutta mielelläni julkaisen sen omassa blogissanikin herättääkseni aiheesta keskustelua  yleisemmin ja toiseksi viritelläkseni uudelleen blogiani, joka oli muutaman kuukauden tauolla. Kolmanneksi Johanneksen kommentissa toistuu aika moni kulunut argumentti, johon törmään, kun joku uskaltaa sanoa, että jopa teollistuneissa länsimaissa misogyniset asenteet elävät ja voivat hyvin.

Misogynia tai naiseuteen kohdistuva kielteisyys on kyllä aiempaa lievempää mutta myös verhotumpaa ja epäsuorempaa. Lukekaa vaikka seksirikosuutisia sekä niiden kirvoittamia, raiskaajia puolustelevia kommentteja ja miettikää rikollisten saamia tuomioita. Kuitenkin haukomme oikeamielisesti henkeämme, kun kuulemme, miten teokraattisissa muslimimaissa nainen tarvitsee neljä miespuolista todistajaa, ennen kuin häntä voidaan pitää syyttömänä omaan raiskaukseensa. Eihän meillä länsimaissa ole lainkaan tällaista ajattelua, ei tietenkään... 

Lopuksi haluan vielä nostaa pari kommenttia, jotka herättelevät allekirjoittaneessa toivoa ihmiskuntaa kohtaan.

Äijä itsekin 6.3.2015, 12:02
Ja heti äijät kommentoimassa kuinka tällainen urpoilu nyt vaan kuuluu nettiin ja kuina miehet saavat samaa kohtelua. Pro tip: ei kuulu eivätkä saa
 

Ajatuksia 6.3.2015, 12:58
On jo pelottavaa, että suomalaiset miehet pitävät raiskaus- ja tappouhkauksia normaalina nettikäyttäytymisenä.
Kärkevä kielenkäyttö ja ivaaminen on tyypillistä nettikeskusteluissa ja useimmat sen ymmärtävät ja sietävät.
Se, että kaivetaan naisen kotiosoitteet, työpaikat ja muut henkilökohtaiset tiedot esiin, uhataan raiskata ja tappaa koulu- tai työmatkalla, ei ole millään tavalla normaalia. Ei netissä eikä missään muuallakaan. Se ei ole sanavapautta.
Sanavapautta on se, että saa sanoa mielipiteensä ilman, että tarvitsee pelätä väkivaltaa sen takia.
 

aliisa 6.3.2015, 15:36
Eli jos nainen uhataan raiskata ja tappaa, on uhriutumista jos siitä nostaa metelin? Googlettakaapa vaikka henkilö anita sarkeesian ja tutustukaa hieman siihen, millaiset mittasuhteet tällainen pikku vihapuhe netissä voi saada. Mietitään sen jälkeen uudestaan, onko se nyt oikein, että netissä huoritellaan ja huudellaan miten tykätään, koska eihän kenenkään ole sinne pakko tulla kuuntelemaan jos ei kestä, niinhän?
Haluan näihinkin sen verran kommentoida, että misogynia itsessään ei ole automaattisesti miesten tai naisten harjoittamaa. Naisetkin voivat olla vihamielisiä tai epäluuloisia muiden naisten naiseutta tai jopa omaa naiseuttaan kohtaan. Maailma on patriarkaalinen, eikä kukaan ole saari. Misogynia voi näkyä myös naisten keskinäisenä huoritteluna tai esimerkiksi tyytymättömyytenä omaa tai muitten naisten ylipainoa kohtaan. 

Liian usein keskustelu jumiutuu sille tasolle, että kuka on uhri ja kuka tekijä. Vaikka mielestäni misogynia ja patriarkaatti ovat oikeita ilmiöitä, ne aiheuttavat haittaa kaikille**** sukupuolille. Mielestäni pitäisi sormella osoittelun sijaan pohtia sitä, miksi naiseus ja naisten tietynlainen toimijuus herättävät aggressiivisuutta ja epävarmuutta, miten netinkäyttäjille voitaisiin tarjota turvallisia ympäristöjä ja missä kulkee raja sananvapauden harjoittamisen sekä nettikiusaamisen ja -ahdistelun välillä. Missä vaiheessa siis jo loukataan kanssaihmisen sananvapautta?

Vihapuheessa olennaisinta eivät ole yksittäiset uhrit. Olennaista on se, mihin sillä pyritään ja mitä sen taustalla on. Vihapuheella, trollaamisella ja häiriköinnillä tahdotaan vaientaa epäsuositut ihmiset, ryhmät ja mielipiteet, joista valtavirran vakioinhokkeja ovat feministinen näkökulma ja muut etuoikeuksia kritisoivat puheenvuorot. Seuraava viesti paistaa netin tappouhkauksista lievimmillään jopa Johanneksen kyllästyneeseen sävyyn: Tuo on jo kuultu, ja minun mukavuudenhaluni on tärkeämpää kuin heikompien kohtaama syrjintä. Sinä et anna minun rauhassa olla etuoikeutettu, ja minähän en etuoikeuksiani myönnä, eikö naisilla ja homoilla ja niillä muilla ole asiat jo tarpeeksi hyvin? Pane jo tuosta aiheesta turpa kiinni.

 
...~***~...

*Vaikka sanalle "misogynia" on olemassa suomenkielinen synonyymi "naisviha", käytän mieluummin lainasanaa, koska se on merkitykseltään mielestäni laajempi sekä vähemmän latautunut.

**Ks. kirjoitukseni Laasasen lähteistä lyhyesti.

***OK, en muista tapausta kovin hyvin, ja olen säilyttänyt Johannekselle suuntaamani kommentin tässä sellaisena kuin sen hänelle lähetin. Quinnia syytettiinkin enemmän siitä, että hän olisi maannut journalistien kanssa "saadakseen pelistään paremmat arvostelut". Pointtini on kuitenkin sama. Kun kiistelty nainen menestyy, hänen ei uskota oikeasti ansainneen menestystään, vaan hänen ajatellaan esimerkiksi maanneen tiensä huipulle.

****En näe sukupuolta kahtiajakoisena ilmiönä. Suhtaudun aiheeseen varovasti, koska en ole biologi, mutta uskon, että kovin moni ei tunne olevansa 100-prosenttisesti joko mies tai nainen sen enempää kuin monikaan tuskin on täysin hetero-, homo- tai aseksuaali. Näen sekä sukupuolen että seksuaalisuuden jatkumona miehuuden ja naiseuden sekä seksuaalisten tunteiden kohteiden ja voimakkuuden välillä. Vaikuttavia tekijöitä ovat fyysinen sukupuoli (eli se sukupuoli, johon kukin on syntynyt), hormonit, omat kokemukset ja ympäristö.

Laasasen lähteistä lyhyesti

Naisellisen naisen puheen tulee olla "täynnä sympatiaa" eikä hänen tule käyttää "vulgaaria kieltä".

Tuossa oli pari piirrettä, joita sosiologi ja maskulisti Henry Laasanen tieteellisen neutraalisti lukee tekstissään Millainen on naisellinen nainen osaksi "traditionaalisesti määriteltyä naiseuden sisältöä". Tämän naisellisuuden tiivistelmän Laasanen on tehnyt yksittäisten nettikeskustelujen ja muutenkin melko epäakateemisten sivustojen pohjalta. Lukekaa kirjoitus omalla vastuullanne ja muistakaa, että Laasanen on vain "viestintuoja" - hän ei ole lainkaan samaa mieltä siitä, mitä naisellisuudesta sanotaan, ja Laasasen blogikirjoituksen aihe sekä hänen lähteensä nyt vain sattuivat valitsemaan itsensä. Neuvon teitä lukemaan tämän mainion vastineen Laasasen kirjoituksen luettuanne.

Huomionarvoista on sekin, että myöhemmän kirjoituksensa Millainen on miehekäs mies? Laasanen on tehnyt pääosin akateemisen kirjallisuuden pohjalta. No, on joukossa yksi Warren Farrellinkin kirja, mutta ero niin lähteiden määrässä kuin laadussakin on huomattava, kun verrataan siihen, mihin Laasanen tyytyy naisellisuutta määritellessään. Että se siitä viestintuojan ampumisesta.

Yritän olla keskittymätttä yksittäisiin kirjoittajiin liikaa, vaikka Henry Laasaselle minulla olisi oikeastaan useampikin vastine mielessä. En tahdo antaa hänelle sen enempää näkyvyyttä kuin hänellä jo on ilman, että kritisoin hänen argumenttiensa ja lähteidensä heikkoutta. Hänet on hyvä tietää kuitenkin sen takia, että hänellä on aggressiivinen kannatus pienen mutta äänekkään miesasia- ja antifeministiryhmän keskuudessa, ja myös siksi, että suosiosta huolimatta hänen kirjoituksissaan on porsaanreikiä, joita hänen kannattajansa itse eivät tahdo nähdä. (Näistä porsaanrei'istä lähteiden tarkoitushaluinen valinta on vain yksi.) Neuvon siis suhtautumaan Laasaseen ja hänen populistisiin argumentteihinsa todella varauksellisesti. Propsit annan hänelle kuitenkin siitä, että hän on todella maininnut lähteensä toisin kuin monet muut kirjoittajat.

maanantai 20. huhtikuuta 2015

Suomi ja vahvan johtajan kaipuu

Pessimisti ei pety, sanotaan. Sanonta pitää paikkansa tänäänkin. Vaikka tiedän suomalaisten olevan konservatiivista porukkaa, olin silti yllättynyt jatkojytkystä. Mielestäni perussuomalaiset saivat melko voimakasta kritiikkiä viime hallituskaudella eivätkä lunastaneet kansan odotuksia. Kovimman näpäytyksen saikin kokoomus, joka oli ollut hallitusvastuussa kuluneen kahdeksan vuoden aikana eikä ollut saanut laman aikana niin paljon aikaan kuin odotettiin.

Minulla ei ole sinällään antipatioita Alexander Stubbia (kok.) kohtaan, ja hän pärjäsi pääministerin tehtävässään hyvin siihen nähden, että hänelle oli jäänyt pätkähallitus ja että hän joutui vastaamaan vaikeisiin kysymyksiin Kreikka-lainoista ja sotesta. Stubbin nuorekas ja kansainvälinen tyyli tuli kuitenkin aikaan, jolloin kansa kaipasi nyt pääministeriksi nousevan Juha Sipilän (kesk.) kaltaista vahvaa ja perinteisemmän oloista johtajaa.

Olen itse kannoiltani liberaali ja toivoin, että pienpuolueilla olisi ollut tällä kertaa mahdollisuus. Vaalihaastatteluja katsoessani iso miinus minulta oli kuitenkin monen itselleni muuten sopivan ehdokkaan liika geenimuuntelukielteisyys, liian optimistinen suhtautuminen maahanmuuttoon sekä kansainvälisen terrorismin ja kasvavan rikollisuuden uhkien vähättely. "Rajat auki" -politiikkaa perusteltiin monasti sillä, että "eihän Suomessa ole terrorin uhkaa ollut entuudestaankaan". Ei tarvitse olla mikään Marie Curie keksiäkseen tälle selityksiä. Nopeimmin mieleeni tulevat Suomen kulttuurinen ja väestöllinen homogeenisyys sekä se, että emme ole Nato-maa saati osallistuneet "terrorisminvastaisiin" sotiin (ja hyvä niin).

Vaikka ehdokkaani ei päässyt läpi, olen vakaasti sitä mieltä, että on parempi äänestää arvojensa mukaan ehdokasta, joka tuskin menee läpi kuin ehdokasta, joka varmasti menee läpi mutta jonka äänestämisestä jää huono maku suuhun.

Siitä olen tyytyväinen, että keskusta maltillisena puolueena nousi suurimmaksi puolueeksi eikä perussuomalaiset. Erityisen iloinen olen siitä, että vihreiden paikkamäärä kasvoi edellisestä hallituksesta ja että eduskunnassa on nyt yksi nainen enemmän kuin viime vaalikaudella. Varsinais-Suomen ehdokkaista suurimmat onnittelut tahdon antaa Li Anderssonille (vas.) ja Ville Niinistölle (vihr.). Molemmat profiloituvat feministeiksi ja tasapainottavat Varsinais-Suomen muuten kokoomus- ja keskustavoittoista edustajakuntaa. Andersson sai täällä lisäksi suurimman äänimäärän ja nousi nyt uutena eduskuntaan.

Vaikka uskon keskustavetoisen hallituksen mahdollisuuksiin selvitä talous- ja maahanmuuttokysymyksistä Suomen eduksi, olen huolestunut siitä, miten tasa-arvon käy. Sukupuolineutraalin avioliiton puolesta äänestettiin viime marraskuussa lainmuutoksen puolesta. Toivon, että työnsä aloittava hallitus pysyy tällä kannalla eikä ota edistyksessä takapakkia. Pahaa pelkään sitäkin, että miesliikkeiden(kin) peräämää asevelvollisuuslain muutosta ei tapahdu nytkään. Kansalaisaloitteiden sekä minijytkyn saaneiden vihreiden merkitys noussee tälläkin kertaa suureksi.

Keskustakritiikistäni huolimatta haluan toivottaa onnea tulevalle pääministerille Juha Sipilälle keskustan menestyksestä. Toivon sinulle voimia, malttia ja viisautta tehtävääsi, avoimuutta myös rohkeille päätöksille sekä kykyä huomioida ja ottaa vakavasti oppositionkin kannat.


tiistai 14. huhtikuuta 2015

Hienoa, Tiina!

Tiina Lindfors on kirjoittanut tämänpäiväisen pääkolumnin Turun Sanomiin. 
  
Upeaa, että joku uskaltaa vielä sohaista ampiaispesään ja puhua naisten ongelmista ja seksismistä omalla nimellään, vaikka naisvihan vähättely ja salaliittoteoriat "valtionfeminismistä" ovat rantautuneet suomalaiseenkin keskustelukulttuuriin. Joka muuta väittää, se ei ole joko seurannut nettikeskusteluja tai arvioinut keskusteluja tarpeeksi kriittisesti.

Uskallan tehdä sellaisen tulkinnan, että väitteet "feminismin tarpeettomuudesta" ovat juurikin osoitus siitä, miten kipeästi feminismiä vielä tarvitaan. Eihän kukaan kritisoi kannanottoja sananvapauden ja demokratiankaan puolesta, vaikka Suomi maailman demokraattisimpia maita onkin. Erityisen hyvän pointin Lindfors tekee siinä kohtaa, kun hän kuvailee, miten tiedostamatonta nykypäivän seksismi on. Juuri tämän tiedostamattomuuden vuoksi monelta jää huomaamatta, kuinka demokraattisen ja tasa-arvoisen pinnan alla piilee yhä naisvihamielistä tai muuten seksististä ajattelua.

Antifeministeiltä yleensä unohtuu sekin, että patriarkaaliset arvot ovat paitsi naisten, myös miesten ongelmien lähde. Nyt väistyvässä eduskunnassa enemmistö on miehiä ja silti meillä on edelleen pakollinen, miehiä koskeva asevelvollisuus. En ole huomannut, että nykyisenlaista asevelvollisuutta olisi eduskunnassa pahemmin kritisoitu. Korjatkaa, jos olen väärässä.

Vaikka laki sukupuolineutraalista avioliittolaista saatiinkin väistyvän eduskunnan aikaan läpi, tulisi kaikkien miettiä tällä viikolla äänestyskoppiin kulkiessaan, ketä kannattaa äänestää, jotta kaikkien sukupuolten ja seksuaali-identiteettien tasa-arvoa saataisiin edelleen kehitettyä.

Saa nähdä, millaisia kommentteja antifeministit Lindforsinkin kolumniin kirjoittavat. Sen verran olen heidänlaistensa nähnyt feministejä vastaan kiihottuneen, että en tiedä, tohdinko kyseisiä kommentteja lukea. Vaikka monet kirjoittavat asiallistakin kritiikkiä, ovat asialliset vasta-argumentit usein alatyylisten kommenttien seassa kuin neula heinäsuovassa. Tsemppiä Tiinalle ja toivon, että hän ei ota mahdollisia "telaketjufemakko"-kommentteja liian henkilökohtaisesti. Haukut kertovat haukkujasta itsestään enemmän kuin haukun kohteesta.

sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Feministin rakkausruno



Sinä.


Sinun kanssasi tunnen olevani enemmän.
 
Jo ennen sinua olin kokonainen

mutta niin kuin Danten Paratiisissa

sinä olet yhdeksäs taivas

minä olen


mutta sinä liikutat minua.


~~~~

sunnuntai 5. huhtikuuta 2015

Huivi ja aate - punainen vaate?

Myönnän erään pikku paheen. Luen joskus Vauva-sivuston Aihe vapaa -palstaa. Foorumia kritisoidaan typeristä keskustelunavauksesta ja kirjoittajien asiattomuuksista. Näitä kyllä riittää, mutta niin riittää monella muulla foorumillakin. Sentään palsta on sellainen, jolle uskallan naisena kirjoittaa melko vapaasti ilman, että saan avoimen naisvihamielisiä vastauksia.

Lisäksi palstalla nousee silloin tällöin ihan tasokkaita avauksia, joihin tulee valaisevia näkökulmia ja joihin itsekin kommentoin. Viime päivien aktiivisimpia keskusteluketjuja on Syntyperältään suomalainen musliminainen: miksi käytät hijabia?!  jota ei ainakaan vielä ole poistettu, vaikka sensuuri palstalla tuntuu nykyään melko mielivaltaiselta. Ketjussa on ajoittaisista naljailuista huolimatta monia kiinnostavia puheenvuoroja. Kas tässä avaus:

Vierailija 1/88
Syntyperältään suomalainen musliminainen: miksi käytät hijabia?!
Olen syntyperäinen muslimi, mutta Suomeen syntynyt, jonka perheen ja vanhempien uskonnolliset säännöt on yhtä "vapaita" kuin tavallisen suomalaisen. Merkittävin ero on se että emme käytä alkoholia emmekä syö sianlihaa, muuten olemme perheinemme ihan tavallisia.
Yhtä ilmiötä olen täällä Suomessa ihmetellyt: eli niitä supisuomalaisia suomalaisnaisia jotka menee muslimien kanssa naimisiin ja alkaa käyttää hijabia päivittäin. Ihmetystä herättää etenkin ne jotkut naiset jotka eroaa ja jatkaa hijabin käyttöä vielä senkin jälkeen vaikka mies eikä miehen suku painosta. Miksi? En kuulu uskonnollisten muslimien yhteisöön, edes tuttavissani ei ole ihmisiä jotka tätä ymmärtäisi. Naiset, onko siinä takana jokin eksotiikan hakeminen, erilaisuuden tavoittelu? Mitään muuta syytä en keksi ja ihmettelen syvästi miksi vapaassa kulttuurissa kasvanut nainen valitsee sellaisen tavan itselleen, joka ei kuulu edes länsimaiseen moderniin muslimikulttuuriin!

Toiset ovat huivin puolesta, toiset vahvasti sitä vastaan. Eräät kadehtivat musliminaisia huivin tuomasta rentoudesta:
Minä olen kateellinen huivia ja abayaa käyttäville. En ole muslimi enkä kristittykään, mutta haluaisin peittää itseni muuten vain. En ole koskaan halunnut esitellä vartaloani muille kuin omalle miehelleni, ja muiden miesten huomio pelottaa ja tekee vaivautuneeksi.
Haluaisin saada positiivista palautetta ainoastaan käytöksestäni ja tiedoista/taidoistani. Vartaloni on sen verran henkilökohtainen juttu etten haluaisi sen olevan esillä ja muiden arvioitavana.
Toiset, kuten minä, mietimme huivipakkoa sekä huivin käytön kaksinaismoralismia. Eihän mieheltä edellytetä läheskään niin peittävää pukeutumista kuin naiselta, eikä miesten pukeutumistakaan valvota lainkaan samassa määrin. Seuraava kommentti oli melko valaiseva:

Tyttö on muuttanut Suomeen parisen vuotta sitten ja on kaksi vuotta nuorempien luokalla eli kolmosella, vaikka pitäisi olla vitosella. Lukutaito on luokkatovereitaan heikompi ja tekee monissa aineissa kakkosen koulukirjoja. Sääli tulee siitä, että olet toisen värinen, pukeudut kuin kummajainen ja päälle et pärjää edes akateemisissa taidoissa + olet kaksi vuotta nuorempien luokalla. Ei varmaan ole helppoa. Tyttö on ystävystynyt omani kanssa ja sanonut, että ei haluaisi käyttää huivia ja hametta, mutta äiti pakottaa. Usein silittelee oman tyttäreni tukkaa ja kehuu sitä. Omani on sanonut, että varmaan sinullakin on kaunis tukka, mutta en ole nähnyt sitä. Siihen oli synkeästi todennut, että harmittaa tää huivi.
Antaisi lapsen olla lapsi ja edes jossain asiassa samaistua toisiin. Ei se voi oikeasti olla niin vakavaa, että 11-vuotiaan pitää jo itsensä peittää.
Vaikka yllä oleva kirjoitus osin heijastelee kommentoijan omia ennakkoluuloja, tulee siinä myös selväksi, etteivät kaikki muslimitytöt ja -naiset pukeudu länsimaissakaan huiviin omasta tahdostaan.

Itseäni mietityttää eniten feminismin ja islamin suhde. Raapaisin tätä aihetta jo kirjoituksessani "Pohdintaa kolonialismista ja vallankäytöstä". Seuraavassa kuitenkin syvennän sitä, miten itse kommentoin aiheeseen. Lainasin seuraavaa kommenttia:

Mä kävin Egyptissä pari vuotta sitten ja huomasin että saan huomattavasti parempaa palvelua jos olin pukeutunut huiviin. Hiukset kiinni ja huivi olkapäilläkin riitti mutta heti kun otti pois niin alko miehet huutelemaan perään :D Huivin kanssa kukaan ei taas katsonut päinkään. Tosi hämmentävän suuri ero. Jaloilla en havainnut olevan niin suurta merkitystä. Kohtelu oli suurinpiirtein samaa farkuilla, hameella tai sortseilla. Mutta huivi teki suuren eron.
Myönnän oman tietämättömyyteni islamista, mutta minun on juuri yllä mainittujen syiden mukaan erityisen vaikeaa käsittää, että nainen voi olla sekä huivia käyttävä muslimi että feministi. Erityisen vaikeaa minun on ymmärtää länsimaista feministinaista, joka kääntyy muslimiksi, kuten tämä CNN:n haastattelema nainen. Hän kääntyi muslimiksi nimenomaan siksi, että näkee islamin feministisenä uskontona:

http://edition.cnn.com/2014/10/14/opinion/muslim-convert-irpt/

I still wasn't convinced and replied, "Yeah, but women are like second class citizens in your faith?" The very patient Muslim lady explained that, during a time when the Western world treated women like property, Islam taught that men and women were equal in the eyes of God. Islam made the woman's consent to marriage mandatory and gave women the opportunity to inherit, own property, run businesses and participate in government.
She listed right after right that women in Islam held nearly 1250 years before women's lib was ever thought of in the West. Surprisingly, Islam turned out to be the religion that appealed to my feminist ideals.
Tavallaan ymmärrän naisen syyt ylläolevista syistä, mutta en sitä, miten islam hänelle antaa jotain sellaista, mitä länsimaisessa kulttuurissa ei jo ole. Lähi-itä on ollut aikoinaan hyvinkin edistyksellinen tieteissä ja kulttuurissa läntiseen kulttuuripiiriin verrattuna, mutta tätä nykyä eurooppalainen kulttuuri on huomattavasti liberaalimpi. En saata ymmärtää, miten joku voi pitää tasa-arvoisena sitä, että nainen uskonnollisista syistä peittää hiukset mutta mies ei.

Puhummehan me "maallistuneet" feministitkin siitä, miten esim. kielenkäytöstä löytyy naiskielteistä sanastoa. Miksi siis ylläpitää tarkoituksellisen erottelevia rakenteita pukeutumisen kautta?

Tiedän kyllä, että Suomessa naiset voivat pukeutua sekä housuihin että hameeseen, mutta musliminainen yleensä pukeutuu huiviin joka päivä eikä päätä, pukeutuuko huiviin toisena päivänä ja toisena ei. Moni pukeutumiseltaan konservatiivinen feministimuslimi tuppaa unohtamaan aiemmin mainitun 11-vuotiaan koulutytön kaltaiset tapaukset. Sinä ehkä pukeudut omaehtoisesti huiviin ja loukkaannut FEMENin Topless Jihad Day -tempauksista. Tällaiset tempaukset kuitenkin tuovat esiin huivia pakosta käyttävät tytöt ja naiset.

Mielestäni on parempi, että naisten huivinkäytön kritiikki ei ulkoistu pelkästään nationalisteille tai jopa äärioikeistolaisille, jotka ulospäin muka välittävät musliminaisten asemasta mutta suhtautuvat usein patakonservatiivisesti sukupuolirooleihin länsimaisten naisten ja miesten keskuudessa. Esimerkiksi hametta käyttävä mies on monelle lännessä edelleen tabu, joskaan ei pahin mahdollinen.

FEMENin mielenosoitus ei ehkä saavuttanut toivottua tulosta muslimien keskuudessa, mutta mielestäni on tärkeä symbolinen ele, että musliminaisten oloja konservatiivisen islamin piirissä kommentoidaan myös feministien keskuudessa.

Eräs Vauva-palstan kirjoittaja toikin esille länsimaiset pukeutumisnormit:
Ymmärrän tämän hijabin idean jne, mutta miksi miesten ei tarvitse käyttää sitä? Miten on ok näille naisille, ja varsinkin nuorille tytöille, että he joutuvat pukeutumaan burkhaan ja suunnilleen samanikäinen veli saa kulkea Bamse-paita päällä? Eikä tosiaan miesten tai poikien tarvitse olla siveellisiä? Miten naiset sietää tällaista epätasa-arvoisuutta??
No miksi naisten pitää käyttää yläosaa ylipäätään, kun kerran miehet saa vetää paidatta jossai jääkiekko-otteluissa?
Miten on ok naisille ja varsinkin nuorille tytöille, ettei heidän murrosikänsä kasvavine rintoineen saa olla kaikkien nähtävillä? Kun veli saa pelata sulkkista tai jalkapalloa paidatta kesällä puistossa? Miksei miesten tarvitse olla siveellisiä? Miten naiset sietää tuollaista epätasa-arvoa?
Voit vaihtaa paidattomuuden tilalle vaikka housuttomuuden, sitäkin suvaitaan paremmin miehiltä. Saati sitten menkkojen esittelyn. Miksi naisten pitäisi piilotella tai salata menkkojaan?
Mielestäni kommentissa esitetty naisen toissijaisten sukupuoliominaisuuksien eli rintojen peittäminen tuntuu hieman kaukaa haetulta hiusten ja ranteiden peittämiseen verrattuna. Länsimaissakin oli joskus tavallista, että nainen peitti hiuksensa ja pukeutui muutenkin peittävämmin.

Tietyssä mielessä on kaksinaismoralistista, että naisten rintojen näkyminen on siveetöntä, kun taas miesten paidattomuutta pidetään esimerkiksi kesäkuumalla aivan normaalina. En osaa sanoa, onko rintojen erotisointi enemmän biologinen vai kulttuurinen ilmiö. Naisen rinnoilla on erityinen tehtävä, imettäminen, mikä ei koske biologisia miehiä.

Toisaalta rintojen näkyminen ei vaikuta olevan mitenkään tabu tietyissä afrikkalaisissa kulttuureissa, mikä puhuisi paljaiden rintojen tabuluonteesta kulttuurisena ilmiönä. Länsimaisessa kulttuurissa kasvaneena rintojen peittäminen tuntuu luonnolliselta. Joissain yhteyksissä naisen alastomuus ei taas ole millään tavalla eroottista tai kiellettyä, kuten sekasaunoissa.
FEMEN pyrkii rinnat paljaana esiintymällä kyseenalaistamaan naisen luonteen seksiobjektina. Yläosattomuus naisen omasta aloitteesta on sekä provokatiivista että naisen alastomuuden "normalisoivaa", patriarkaalisesta erotisoinnista riisuvaa. Seuraava lainaus on FEMENin verkkosivulta

FEMEN world outlook 
We live in the world of male economic, cultural and ideological occupation. In this world, a woman is a slave, she is stripped of the right to any property but above all she is stripped of ownership of her own body. All functions of the female body are harshly controlled and regulated by patriarchy. Separated from the woman, her body is an object to monstrous patriarchal exploitation, animated by production of heirs, surplus profits, sexual pleasures and pornographic shows. Complete control over the woman’s body is the key instrument of her suppression; the woman’s sexual demarche is the key to her liberation. Manifestation of the right to her body by the woman is the first and the most important step to her liberation. Female nudity, free of patriarchal system, is a grave-digger of the system, militant manifesto and sacral symbol of women’s liberation.
FEMEN’s naked attacks is a naked nerve of the historic woman-system conflict, its most visual and appropriate illustration. Activist’s naked body is the undisguised hatred toward the patriarchal order and new aesthetics of women’s revolution.
Samansuuntainen on ruotsalainen Bara Bröst -liike. Tämä feministinen liike sai alkunsa vuonna 2007, kun kaksi yläosattomana uinutta naista joutui poistumaan uima-altaasta. Liikkeen tarkoitus on tehdä naisen rinnoista yhtä "normaali" ja arkipäiväinen asia kuin miehenkin paidattomuudesta.

Tuskin rohkenisin itse samaan kuin FEMEN tai Bara Bröst -liike, mutta taivun enemmän näiden liikkeiden kuin islamistisen feminismin kannalle. Islamilaisessa huivikäytännössä on tavallaan loogista se, että naisten yksityisyyttä ja turvallisuutta yritetään parantaa peittävän pukeutumisen avulla. Mielestäni peittävä pukeutuminen on kuitenkin hieman sama kuin oireiden hoitaminen taudin sijasta. Se, että nainen pukeutuu peittävästi estääkseen kohtelunsa seksiobjektina ei poista sitä seikkaa, että häntä pidetään seksiobjetina. Ajatus, että naisen pitäisi pukeutua hiukset peittävästi ollakseen siveellinen ja miesten katseilta piilossa, on mielestäni myös miestä loukkaava. Tällaisen logiikan mukaan miehellä ei ole kykyä itsekontrolliin, vaan mies täytyy "suojata" naisen näkemiseltä.

Lisäksi tapaukset, joissa nainen ei pukeudu huiviin omasta tahdostaan vaan sukunsa ja yhteisönsä painostuksesta, syövät mielestäni vielä enemmän pohjaa konservatiivisen islamin feministiseltä ulottuvuudelta ja vain pitkittävät sukupuolirooleja. Huivin käyttö on feminististä ainoastaan, jos nainen käyttää huivia omasta halustaan ja uskonnollisesta vakaumuksestaan eikä paheksu naisia, jotka eivät tee samoin.

Mitä mieltä itse olet? Voit kertoa siitä kommenttiosiossa.