perjantai 30. tammikuuta 2015

Miksi juuri feministi?



Käytän itsestäni tarkoituksellisesti nimitystä "feministi". Mielestäni ajatussuuntauksen nimi on puutteellinen, jos se ei herätä tunteita ja ajatuksia kuulijassa, olivatpa ne sitten negatiivisia tai positiivisia tai jotain siltä väliltä. Kaikkia ei voi miellyttää, ja jos sattuisi heti miellyttämäänkin kaikkia, on se osoitus siitä, että toisessa ei saa aikaan vaikutusta.

Ajan tasa-arvoa feminismin näkökulmasta, sillä eräs nettikeskustelija avasi silmäni pukemalla asian hienosti: "En kannata vain naisia, kannatan naiseutta." Hän näkee feminismin feminiinisyyden puolustamisena ja tukemisena. Feminiinisyyshän on ollut lapsipuolen asemassa yhteiskunnassa. Naiseuden perusteella on mollattu miehiä, huoriteltu naisia tai asetettu paineita naisille, jotka eivät ole hennon naisellisia ja paineita miehille, jotka eivät ole "kunnon miehiä".

Asian ydin:

Jos joku ei voi pitää itseään feministinä sen takia, että sanan alkuosa viittaa naiseuteen, se on minulle jo riittävä syy puolustaa "feminismin" käsitettä isolla F:llä.

Monille feminismin tunnustaminen aiheuttaa kiusaantuneisuutta. Onhan sanalla melkoista painoarvoa, ja monelle tulee mieleen punkkaritukkainen miestenvihaajanainen. Aina välillä kuulen ehdotuksia "feminismi"-käsitteen korvaamisesta "egalitarianismilla" tai "humanismilla", mutta näillä ei mielestäni ole aivan samanlaista ulottuvuutta. Niin kuin joku nettikirjoittaja asian ilmaisi, naisasia ja naiseus saattaisivat helposti unohtua, jos valittaisiin jokin sukupuolineutraali termi. Minulle tulee "egalitarianismista" toki mieleen tasa-arvo, mutta enemmän taloudellisin kuin seksuaalisin tai sukupuolisin painotuksin. On myös hyvä muistaa, että Ranskan suuressa vallankumouksessa vapauden, tasa-arvon ja veljeyden ihanteet eivät kattaneet naisten asemaa. Varsinaiset naisliikkeet saivat tuulta alleen vasta häpeällisen paljon myöhemmin, ja näiden vastustus oli muun muassa Briteissä suorastaan väkivaltaista. Tämä jokaisen feminismin tarpeettomuudesta jupisevan on syytä muistaa - feministeistä ei pidetty silloinkaan, kun naisten tasa-arvo oli länsimaissa paljon huonommalla tolalla kuin nykyään.

Paitsi että olen feministi, olen myös humanisti. En siis pidä näitä samana asiana, vaikka ne ovatkin aihepiireiltään osin limittäisiä. Humanismi on paljon kattavampi käsite kuin feminismi, ja oma feminismini on humanismin alakäsite. Jälleen kerran en halua, että "feminismi" korvataan käsitteenä "humanismilla", koska tällöin sukupuolten välisen tasa-arvon ajaminen saattaisi jäädä vähemmälle huomiolle.

Jotkut ajavat samoja asioita kuin minä ja käyttävät itsestään silti mieluummin nimityksiä humanisti, egalitarianisti tai - sanon tämän pitkin hampain - maskulisti tai miesasia-aktiivi. Hyvä niin. Selitän myöhemmin, miksi maskulismi ja miesasialiikkeet eivät ole omasta näkökulmastani tasa-arvon ajamisen kannalta pelkästään positiivinen ilmiö. Tämän kirjoituksen tarkoitus oli kuitenkin valaista sitä, miksi feminismillä on mielestäni paikka nyky-yhteiskunnassakin ja miksi kutsun itseäni feministiksi.

keskiviikko 28. tammikuuta 2015

Ad hominemin sietämätön keveys



Kyberavaruudessa seikkaillessani olen nähnyt jos jonkinlaista argumentoinnin tasoa, ja keskustelun kiihtyminen on tavallisesti johtanut tason heikkenemiseen omaltakin osaltani. Tavallisimpia ja valitettavasti helpoimpia ja houkuttelevimpia argumenttivirheitä on ad hominem, henkilöä vastaan hyökkääminen. Paitsi että ad hominemiin sortuminen kertoo pätevien vasta-argumenttien puutteesta ja keskustelijan äkkipikaisesta luonteesta, se on myös helppo tapa lytätä ja leimata vastapuolta tai yleensäkin tahoja, joista keskustelija ei pidä.

Feminismin vastustajien kirjoituksia lukiessani törmään varsin usein sellaisiin nimityksiin kuin "mangina" ja "valkoinen ritari" (engl. white knight), kun kyseessä on (pro)feministimies. Oman analyysini mukaan molemmat perustuvat varsin patriarkaalisiin* käsityksiin sukupuolirooleista.

"Mangina" on stereotyyppi omaa sukupuoltaan muka vihaavasta miehestä, joka pyytelee anteeksi miehuuttaan. Tätä haukkumasanaa puheessaan viljelevän pieneen mieleenkään ei tahdo mahtua ajatus, että feministimies todella rehellisesti ajaisi tasa-arvoa kaikkien sukupuolien välille ja pitäisi feminismiä itselleen oikeana kantana. Sana on yhdistetty ilmauksista man ja vagina, ja siihen tiivistyy käsitys miehestä, joka ei ole täysin mies (eli ei yllä "kunnon miesten" tasolle oletetun naismaisuutensa vuoksi).

On myös otettava huomioon, että miesasianaiselle ei ole olemassa mitään vastaavaa haukkumasanaa, olivatpa henkilön argumentit miten heppoisia tahansa. Naiseuteenhan perinteisesti kuuluu ajatus alistumisesta, ja vielä vuosikymmeniä sitten Suomessakin nainen oli isänsä ja sitten miehensä omaisuutta. Ajatus siitä, että mies voisi tunnustaa olevansa sukupuolensa perusteella etuoikeutettu* tai nähdä yhteiskunnassa sekä miehiä että naisia sortavia rakenteita ilman, että pyytelisi olemassaoloaan anteeksi, on "manginaa" viljelevän miesliikkeen edustajan tai feminismin vastustajan mielessä ilmeisesti täysi mahdottomuus.
  
"Valkoisella ritarilla" taas Urban Dictionaryn mukaan tarkoitetaan sellaista kaveria, joka liehittelee somen tai pelaajayhteisön naisia tai puolustelee keskustelussa alakynnessä olevaa, vaikka sanan viljelijän mielestä puolustettu olisi selvästi väärässä. Valkoritarilla ei ole kuitenkaan puhtaat jauhot pussissaan, vaan hän yleensä toivoo saavansa oletetulla ruskeakielisyydellään jotain vastineeksi. Tällaisia etuja ovat pääsy puolustetun tai piiritetyn naisen pöksyihin (mikä on nettimaailmassa, tuota, melko epätodennäköistä), oman kuvan kiillottaminen toisen silmissä tai keskustelupalstan moderaattoriksi pääseminen.

Aivan ensimmäiseksi "valkoritari"-ilmaisun ongelma on siinä, että se vahvistaa stereotypioita vahvasta miehestä ja "neidosta pulassa". Aina "White knight" -tai "valkoinen ritari" -leiman viljelyä nähdessäni minun tekisi mieli kysyä haukkujalta, että jos tuo on neito pulassa ja hän taas valkoinen ritari, oletko sinä ja kaverisi sitten se lohikäärme? ;)

Toiseksi sekä parjatun keskustelun osapuolen (feministi, uskovainen, vähemmistön edustaja tai jokin muu musta lammas) että tämän puolestapuhujien haukkujat perustavat leimansa omille tulkinnoilleen siitä, mitä vastapuoli on sanonut ja mitkä ovat vastapuolen ja tämän komppaajien motiivit. Oletukset, että vastapuoli olisi kokonaan väärässä ja että puolestapuhuja tai keskustelun erotuomari ajattelisi oikeasti samalla tavalla kuin haukkuja mutta vain hännystelisi vastapuolta palkkion toivossa, ovat todella pitkälle vietyjä ja jopa itsekeskeisiä käsityksiä.
"Tottakai tuo idiootti ajattelee samalla tavalla kuin me muut. Se vaan haluaa näyttää joltain sankarilta."
Vaikka "neito pulassa" olisi enemmän tai vähemmän väärässä tai perustaisi omatkin kantansa tunteisiin, se ei tarkoita, etteikö hänen sanomisissaan olisi jotain perää. "Valkoritari" taas voi oikeasti olla hänen kanssaan samaa mieltä tai ainakin yrittää aidosti pitää yllä kohteliasta keskustelua, vaikka ei olisikaan samaa mieltä.

Kolmanneksi haukkuja edustaa näkemyksellään usein fooruminsa valtavirtaa. Hänellä on takanaan monia tukijoita, minkä vuoksi on vähemmän todennäköistä, että hän leimoja jaellessaan tekee itsestään naurunalaisen. En halua uhriuttaa ketään, mutta mielestäni tällaiset tapaukset eivät usein ole kovin kaukana nettikiusaamisesta. Iso ryhmä asettuu keskustelun mustaa lammasta vastaan, ja mustan lampaan puolustaja on tällöin ilonpilaaja. Tottakai häntäkin pitää silloin jollain tavalla rokottaa, kun ei ole pysynyt ruodussa.

Joku yksittäinen henkilö saattaa kyllä oikeasti olla trolli tai käyttäytyä vain muuten idioottimaisesti tai loukkaavasti, jolloin hänen puolustamisensa on typerää, mutta "valkoritari"-leiman heittely ei auta asiaa. Sellainen vain vähentää sympatioitani sanan käyttäjää kohtaan, vaikka tämä alunperin olisi itse ollut loukattu osapuoli.
 
Yritän erilaisilla foorumeilla yleensä kohdella vastapuoltani kunnioittavasti ja olla viimeiseen saakka sortumatta argumenttivirheisiin, vaikka oma ylpeyteni olisikin koetuksella. Jos minua kuitenkin nimitellään seksistisesti, annan samalla mitalla takaisin, jotta haukkuja huomaisi oman idioottimaisuutensa. Niinpä, kun minulta kerran kysyttiin, miksi minulla on hiekkaa naisten yksityisalueella**, sanoin tyypillä itse olevan hiekkaa miesten alueella**.

Sanonta "pilkka osuu omaan nilkkaan" pitää monesti paikkansa, niin myös ad hominem -tilanteissa. "Mangina"- ja "valkoinen ritari" -tyyppisiä leimoja käyttävät yleensä vain antifeministit sekä arvokonservatiivit, joten ilmaukset heijastelevat käyttäjiensä omaa arvomaailmaa ja omia tulkintoja enemmän kuin todellisuutta, johon he viittaavat.

Etkö keksi vastustajallesi mitään järkeviä ja perusteltuja vasta-argumentteja ja kaipaat lisäksi selkääntaputtelua omalta porukaltasi? Ei hätää, ad hominem on lähellä. ;) Shakki, matti ja sata ylöspeukutusta!

* En allekirjoita täysin varmasti monia feministiseen analyysiin liittyviä käsitteitä, kuten patriarkaattia tai etuoikeutta. En myöskään välttämättä tarkoita samoja asioita kuin monet muut feministit näitä käsitteitä käyttäessäni. Patriarkaalisuudesta kirjoittaessani tarkoitan yleensä vanhahtavia, seksistisiä ja sukupuolirooleihin perustuvia käsityksiä ja odotuksia, jotka ovat rajoittavia ja vahingollisia miehille, naisille ja itsensä sukupuoli-identiteetiltään joksikin muuksi tunteville ihmisille.

** Oma muotoilu; yritän välttää tässä blogissa kiroilua sekä alatyylisiä ilmauksia.

sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Pohdintaa Pariisin iskujen jälkimainingeissa



Kuten useimmat jo tietävät, Pariisiin Charlie Hedbo -satiirilehteen tehtiin keskiviikkona 7.1.2015 terrori-isku, jossa kuoli lehden toimittajia, mm. päätoimittaja. Iskun motiivina oli islamilaista terrorismia kritisoiva pilapiirros.

Vaikea totuus tilanteessa on se, että muslimisiirtolaisuus Euroopan maihin on lisännyt terrori-iskujen mahdollisuutta, eikä asiaa ainakaan auta se, miten ns. tavalliset muslimit reagoivat terroritekoihin. Usein reagoidaan välinpitämättömästi suhtautuen tai hiljaa terroriteot hyväksyen. Tästä huolimatta terrorismin torjumiseen sekä muunlaiseen maahanmuuttaja- ja kantaväestön väliseen levottomuuteen ei ole olemassa minkäänlaista ihmelääkettä. Asiaa monimutkaistaa se, että usein terrorismiin syyllistyvät nuoret toisen polven maahanmuuttajat, jotka ovat oppineet maan kielen ja joiden luulisi olevan vanhempiaan maallistuneempia. Heillä ei ole maata, jonne "mennä takaisin", ja vaikka iskujen tekijät olisivat ensimmäisenkin polven maahanmuuttajia, vanha kotimaa ei ymmärrettävästi ole kovin innokas ottamaan rikollisia vastaan.

Mietin, onko terrori-iskujen läpi sormien katsominen yleistä pelkästään suuren muslimiyleisön keskuudessa. Miten Pohjoismaissa suhtauduttiin ruohonjuuritasolla vaikkapa Anders Behring Breivikin heinäkuussa 2011 tekemiin iskuihin? Tiedän kyllä, että lehdistö ja poliitikot tuomitsivat iskut julkisuudessa ja että kaikki oikeistoajattelijat saatettiin tragediasta vastuuseen jopa liiassa määrin. Vaikka Halla-ahon kirjoitukset olisivatkin olleet enemmän tai vähemmän norjalaisterroristin innoittajina, on mielestäni liian paksua verrata taustoiltaan vennamolaista perussuomalaisuutta ja norjalaista äärioikeistolaista toisiinsa. Sitäpaitsi edustan sitä koulukuntaa, jonka mielestä lukija on viime kädessä vastuussa omasta tulkinnastaan. Miten rikas olisinkaan, jos saisin euron jokaisesta henkilöstä, jota nettikirjoittelut ovat provosoineet johonkin rikolliseen tekoon tai ainakin houkutukseen tehdä jotain vastaavanlaista.

Politiikan tasolla ehdotan, että maahanmuuttoa tiukennettaisiin ja että maahanmuuton resursseja kohdistettaisiin länsimaissa jo asuvien maahanmuuttajien kotouttamiseen. Missään nimessä en kannata ihmisten vapaata liikkumista EU:n, Norjan ja Sveitsin ulkopuolelta. Tilanteesta riippuen kannatan myös vakavaan rikokseen syyllistyneen maahanmuuttajan karkoittamista takaisin entiseen kotimaahansa. Vakavina rikoksina pidän muun muassa crakkerointia, terrorismin rahoittamista sekä väkivalta- ja raiskausrikoksia. Hyvin epäilyttävää on myös lasten lähettäminen takaisin lähtömaahan koraanikouluun ja sellainen, että lähdetään itse sotimaan entiseen kotimaahan. Omasta mielestäni tällaiset tapaukset osoittavat käyttäytymisellään, etteivät ole enää ainakaan turvapaikan tai pakolaisstatuksen tarpeessa.

Verkkovalvonnan kiristäminen on kaksiteräinen miekka. Toisaalta Yhdysvaltojen kerrotaan estäneen verkkovalvonnan avulla maahansa monta hyökkäystä, toisaalta verkkovalvontaa harrastaisivat ihmiset kaikkine inhimillisine heikkouksineen. Helposti turvallisuuden nimissä menee lapsi pesuveden mukana. Vaikka suhtaudun Jussi Halla-ahon kirjoituksiin nykyään kriittisemmin kuin pari vuotta sitten, oli mielestäni ihmeellistä, että oikeus ei tahtonut ymmärtää hänen kirjoitustaan satiiriksi. Halla-aho siis kritisoi sitä, että suomalaista saa etnisin perustein haukkua, mutta Euroopan ulkopuolelta tulevaa maahanmuuttajaa ei. Käyttämistään provosoivista sananmuodoista Halla-aho sai syytteen kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.

Välillä ei ole aina selvää, missä määrin on oikein rajoittaa kansalaisvapauksia turvallisuuden nimissä. En ole varma, miten suhtautua esimerkiksi kasvot peittävään pukeutumiseen. Suomessa laiton naamioituminen määritellään siten, että henkilö yleisellä paikalla järjestettävässä kokoontumisessa naamioituu tunnistamattomaksi "ilmeisenä tarkoituksenaan ryhtyä käyttämään henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai vahingoittamaan omaisuutta". Vaikka Suomen laissa mainitun kaltainen pukeutuminen on tapauksena selkeästi rajattu, omasta mielestäni burqan ja niqabin käyttö ei ole sekään ongelmaton kysymys. Talvella kasvoni ovat ulkoilmassa silmiäni lukuunottamatta kokonaan peitossa, mutta riisun kaulahuivin kasvoiltani lämpimässä sisäilmassa, kuten liikkeissä ja toimistoissa asioidessani. Niqabia ja burqaa taas nainen käyttää julkisuudessa koko ajan, mikä vaikeuttaa tunnistamista esimerkiksi rikostilanteissa, olipa nainen sitten uhri tai epäilty. Kasvot peittävän pukeutumisen kieltäminen tai rajoittaminen toisaalta toisi turvallisuutta, toisaalta rajoittaisi uskonnonvapautta.

Mielestäni henkilö saa harjoittaa uskontoaan siinä määrin, kuin se ei ole ristiriidassa ympäröivän yhteiskunnan lakien ja järjestyssääntöjen kanssa. Peittävä pukeutuminen on tässä tapauksessa harmaata aluetta. On vaikeaa saada selvää, missä tapauksissa nainen pukeutumisellaan noudattaa omaa uskonnonvapauttaan, milloin hänen pukeutumisensa taas osoittaa muslimiyhteisön häneen kohdistuvaa vallankäyttöä. Tämä on naamioitumiskysymyksen ohella toinen ongelma, mikä koskee peittävää pukeutumista.

Mitä tavallinen kansalainen voisi tehdä sitten iskun jälkeen tai tällaisen uhassa? Joissain määrin terrorismiin suhtautumiseen pätevät samanlaiset säännöt kuin kiusaamiseenkin suhtautumiseen. Tärkeintä, mitä tavallinen tallaaja voi terroristi-iskun jälkeen tehdä, on yrittää elää mahdollisimman normaalia elämää mutta toki noudattaa tervettä itsesuojeluvaistoa. Tavalliseen kadulla vastaan tulevaan muslimiin kannattaa suhtautua yhtä luontevasti kuten ennenkin; uskon, että terroristit nimen omaan haluavat lisätä muslimien ja kantaväestön vastakkainasettelua. Kun iskujen kohteena olleen alueen asukkaat on saatu varpailleen, on terroristi päässyt tavoitteeseensa.


Ruohonjuuritason vallasta



Kun kommentoin eräässä YouTube-keskustelussa, että en yleensä törmää feministien taholta vihapuheeseen ja että näen nettikeskusteluissa feministejä ja naisiakin vastaan suunnattua vihapuhetta sitäkin useammin, minulle vastattiin, että miesvihamielisyyttä löytyy varsinaisesta feministikirjallisuudesta.

Taannoin mieleeni juolahti, että ruohonjuuritason reaktiot saattavat käytännössä olla yhteiskunnallisesti merkittävämpiä kuin aatteesta kirjoitettu ”virallinen” kirjallisuus tai edes akateemisen sukupuolentutkimuksen nimissä tuotettu materiaali. Uskon, että lopulta vain kourallinen aatteen kannattajista tai vastustajista on perehtynyt aihetta koskevaan kirjallisuuteen, olipa sitten kyseessä feminismi, kapitalismi, sosialismi tai mikä tahansa muu aate. Useimmiten valitaan tai muistetaan vain omaa maailmankuvaa tukevia tekstejä (ks. confirmation bias), mikä näkyykin siinä, miten esimerkiksi Suomi24:n feminismikeskustelussa aatteen vastustajat hokevat SCUM-manifestia todisteena olettamalleen ”feministiselle” miesvihalle.

Palaan nyt siihen, miten valistuneimmat feminismin vastustajat perustelevat minulle feminismivastaisuuttaan kertomalla lukemastaan feministisestä kirjallisuudesta. Myönnän, että en tunne alan kirjallisuutta vielä kovin hyvin. Koska feminismi ei ole uskonto, feminismin käsite on kuitenkin hyvin liukuva, ja monen muunkin aatteen sisällä on erilaisia koulukuntia. Näin ollen en ymmärrä sitä, miksi jotain aatetta puolustaakseen tai vastustaakseen on oltava täysin lukenut. Mielestäni feminismin ydin on naisten oikeuksien puolustaminen, mikä yleensä parantaa myös miesten ja muiden sukupuolten asemaa. Esimerkki tästä on muun muassa seksistisen kielenkäytön kritiikki.

Koska tiedonhaku on nykyään lyhytjänteistä ja varsinaisia kirjallisuuteen perehtyneitä on harvassa, yhteiskunnassa leviävät asenteet ovat demokraattisissa valtioissa mielestäni merkittävämpiä kuin se, millaisia mielipiteitä yksittäiset kirjailijat ja tutkijat ilmaisevat. Ruohonjuuritasollahan kansalaiset vaikuttavat äänestämiskäyttäytymisellään, ja vaikutusvaltaa tuppaavat saamaan populistit, jotka vetoavat äänestäjiinsä ilmaisemalla mielipiteitä ja kannanottoja, jotka on usein muodostettu lähes yhtä valikoiden kuin ruohonjuuritasolla. Lisäksi populistien teksteissä ja puheissa asioita yksinkertaistetaan rajusti ja tehdään vastakkainasetteluja ”meidän” ja ”niiden” välillä. Jussi Halla-ahon teksteissä meitä ja niitä ovat suomalaiset veronmaksajat sekä vihreät (naiset) ja maahanmuuttajat, Henry Laasasen kirjoituksissa taas puhutaan suomalaisista miehistä ja pojista sekä feministeistä. Sekä Halla-ahon että Laasasen kehutaan puhuvan asioista ”niiden oikeilla nimillä”.

Sorrun itsekin usein uskomaan kanssani samaa mieltä olevia, mutta mielestäni maahanmuuton ongelmista puhuessaan Halla-aho todellakin on usein oikeilla jäljillä. Hälytyskellot soivat päässäni viimeistään siinä vaiheessa, kun hän tuomitsee kaikki ympäristöpuolueet tekopyhyydestä sen perusteella, että vihreät EU-mepit ajavat autolla julkisten välineiden tai polkupyörän sijasta:

Vihreät ovat moraalisesti niin paljon muiden ihmisten yläpuolella, että heillä on varaa fuskata hieman. Ero peruskonservatiiviseen ihmiseen, kuten allekirjoittaneeseen, on siinä, että vihreällä sädekehällä varustettu ihminen ei aloita maailman parantamista omasta itsestään vaan muista ihmisistä. Tähän ilmiöön törmää usein vihreiden poliitikkojen kanssa niin pienissä kuin suurissa asioissa. He kulkevat nenä pystyssä, eivät vastaa tervehdyksiin ja kohtelevat töykeästi niin vääränmielisiä poliitikkoja kuin avustavaa henkilökuntaakin. Heillä ei liioin ole mitään estoja käyttää täysimääräisesti hyväkseen kaikenlaisia epäekologisia mukavuuksia, joita talo tarjoaa.
Ote Halla-ahon blogikirjoituksesta Rajaseudun rahastajasta ja kompensatorisesta etiikasta (3.11.2014).
Kun olen Halla-ahon kanssa samaa mieltä tai hän saa minut suuttumaan joitain sellaisia ryhmiä kohtaan, joista minulla on omia ikäviä kokemuksia tai uutisista saatua kielteistä kuvaa, saatan vilkaista miehen osoittamat lähteet ohimennen. Kun taas ärsyynnyn kyseistä poliitikkoa kohtaan, huomaan helpommin, millaisella rusinat pullasta -menetelmällä hän lähteitään lukee tai valitsee.

Rönsyilevän pohdintani lopuksi totean, että medialukutaidon opettaminen on erityisen olennaista, jotta ainakin demokratioissa asuvat saisivat välineitä lukemansa ymmärtämiseen ja asenteidensa kriittiseen tutkailuun. Vaikka kansanedustaja tai sellaiseksi pyrkivä osaisikin ilmaista mielipiteensä sulavasti joko puhuen tai kirjoittaen, kauniin kuoren alla voi piillä yllättäviä olkinukkeja tai muita argumentointivirheitä. Ehkäpä vastapuolen ”kukkahattutädillä”, ”lassukalla”, ”femakolla”, ”rasistipersulla” tai ”luddiitilla” on kuin onkin painavaa asiaa.

Esittäytyminen



Aloitetaan. Sain idean Feminetsi-blogin luomiseen perjantaina 17.10.2014, kun mietin, miten voisin olla sekä feministi että netsi. ”Netsihän” on ilmaus, jota suomalaiset internetissä toimivat maahanmuuttokriitikot toiminnastaan käyttävät. ”Feminatsi” tai englanniksi ”feminazi” taas on ilmaus, jota feministeistä käytetään feminismiä usein sen enempää tuntematta. Vaikka olenkin antanut ajatusteni hautua parin kuukauden ajan ennen blogini perustamista, Ranskan viimeaikaiset tapahtumat ovat antaneet minulle pontta tarttua toimeen ja alkaa ilmaista ajatuksiani muuallakin kuin keskustelupalstoilla.


Molempia ilmauksia yhdistää sana ”natsi”, joka itsessään on tietysti hyvin kielteinen sana, jolla toista voi leimata. Ilmausten ero on kuitenkin siinä, että netsit käyttävät sanaa itsestään ylpeään sävyyn samaan tapaan kuin afroamerikkalaiset hiphopparit kutsuvat toisiaan toverillisesti ilmauksella ”nigga”. ”Feminatsia” sen sijaan käytetään halventamaan vastapuolta; kyseessä on perinteisen natsikortin heiluttelu, vaikkakin feminisminpelkääjät tarkoittavatkin ilmauksella olkiukkofeministiä, joka fasistisesti yrittäisi alistaa miehiä naisten tossun alle.


Itseäni eniten nykyisessä keskusteluilmapiirissä nakertaa se, että oikeaa keskusteluyhteyttä ei ole. On helppo leimata vastapuoli omien ennakkoluulojen ja yksinkertaistusten perusteella. Tätä tapahtuu sekä ns. suvaitsevaiston että maahanmuuttokriitikoiden puolella.

Koska itse olen maahanmuuttokriittinen feministi, minua syö sekin, että feministit tuppaavat kallistumaan enemmän maahanmuuttomyönteisten puolelle. Ymmärrettävää tässä on toki se, että feministit eivät halua nykyään ajaa pelkästään naisten vaan myös vähemmistöjen sekä miesten oikeuksia.


Kuten muun muassa Feministipupu, näen ristiriidan nykyisenkaltaisessa feminismissä siinä, että valtavirtafeminismi ei keskity tarpeeksi maahanmuuton tuomiin ongelmiin.

Vaikka en maahanmuuttokriittisyydessä perustakaan siinä vallitsevasta arvokonservatismista ja jopa seksismistä, mieluummin asun perussuomalaisittain kuin ääri-islamilaisittain ajattelevassa Suomessa, jossa LGBT-ihmisiin ei suhtauduta yhtä luontevasti kuin joissain Länsi-Euroopan maissa mutta jossa ei rangaista seksuaalisen identiteetin tai pukeutumistavan perusteella.


Feministipupun lailla haluan keskustella feminismistä, maahanmuutosta ja muista poliittisista ja yhteiskunnallisista kysymyksistä maltilliseen sävyyn. Omien mielipiteitteni ja taustojeni vuoksi kuitenkin myönnän, että täysi kiihkottomuus voi olla välillä vaikeaa ja täyttä puolueettomuutta en edes tavoittele. Olen perustanut blogini senkin vuoksi, että Pupu on ollut tauolla viime aikoina ja että en jaa täysin hänen joissain kirjoituksissaan ilmaisemiaan mielipiteitä.


Yhdistän nimimerkissäni ”Feminetsi” sekä feminismin että maahanmuuttokriittisyyden sekä muun netitse tapahtuvan poliittisen mielipiteenilmaisun. Sanat luovat todellisuutta, niinpä myös ilmausten ”netsi” ja ”nigga” kautta oman kantansa puolustajat osoittavat ylpeyttä omaa identiteettiään ja poliittista näkökantaansa kohtaan.