Hyvää tasa-arvon päivää!

Kirjoitan tänään lyhyesti pari tuumausta Minna Canthista ja tasa-arvosta. Mielestäni tasa-arvon ihanne kiteytyy tähän suomalaiseen realismin aikakauden kirjailijaamme loistavasti, joten hänen muistamisensa tasa-arvon - sekä toteutuneen että vielä toteutumattoman - nimissä on aiheellista.

Minna Canth. Lähde: Wikipedia

Luin joskus sekä ruotsalaisen kirjailijan, August Strindbergin, näytelmän Neiti Julie että Canthin näytelmän Anna-Liisa. Molemmat ovat realismin aikakautena kirjoitettuja yhteiskunnallisia, naisen ja miehen asemaa pohtivia tragedioita. Yritän olla paljastamatta seuraavassa kummankaan juonesta liikaa, mutta juonen ja henkilöiden tasolla teoksissa on paljon yhtäläisyyttä. Suurin ero näytelmissä oman tulkintani mukaan on se, että Strindbergin näytelmä on avoimen naisvihamielinen, kun taas Canthin Anna-Liisa on aikaansa nähden edistyksellinen.

Anna-Liisa. Tampereen teatteri 1920. Lähde: Teatterimuseo.

Neiti Julie. Alf Sjöbergin elokuvasovitus 1951. Lähde: Iltalehti.

Molemmissa tarinoissa keskiössä on säätyläisnaisen "hairahtuminen" palvelusväkeen kuuluvan miehen kanssa, minkä seurauksena on kuolema. (Canthin näytelmässä viitataan vahvasti jopa kahden ihmisen kuolemaan.) Vielä muutama vuosikymmen sitten pohjoismaisissakin yhteiskunnissa naisen "kunniallisuudelle" pantiin suurta painoarvoa, ja tällainen kunniakulttuuri oli ehdottomasti voimassa molempien näytelmien valmistumisaikana. Halusivatpa Strindberg ja Canth sitten tuoda kunniakulttuurin vaarallisuutta teoksissaan esille tai eivät, näytelmistä näkee, miten ihmisen luontaisen seksuaalisuuden säätely voi saada lievimmillään aikaan epätasa-arvoa ja tukahtuneisuutta, äärimmillään taas väkivaltaa, vaarallisia abortteja, raskauden peittelyä ja naisen aseman heikkenemistä entisestään.

Strindbergin Julie-neiti esittäytyy näytelmässä vähän yksinkertaisena hupakkona, joka pakenee ongelmiaan ja on tarinan miesten armoilla. Canthin Anna-Liisa taas esiintyy tarinan keskiössä aktiivisena hahmona, joka hänkin aluksi yrittää pakoilla vastuutaan mutta tekee lopulta sen, minkä näkee oikeana. Ottaen huomioon vallitsevat olosuhteet Anna-Liisa-näytelmässä nainen siis ottaa ohjat omiin käsiinsä. Häntä ei ehkä voi nähdä tarinan varsinaisena voittajana, mutta suoraselkäisellä toiminnallaan hän onnistuu puhdistamaan omantuntonsa menneistä teoistaan ja palauttamaan ainakin osan kunniastaan.

Ehdotan, että muistamme Minna Canthin päivänä sitä, että Suomessa jo saavutettu tasa-arvoisuus ei ole mikään itsestäänselvyys, vaan sitä on puolustettava ja edistettävä edelleen. Pidetään mielessä myös nykyajan annaliisat, jotka elävät yhä vallitsevien kunniakulttuurien piirissä.

Mitä aktiivisemmin toimitaan, sitä nopeammin saavutetaan seksuaalinen tasavertaisuus ja kunniakulttuurin murtuminen näissäkin kulttuureissa.

Pohdintaa kolonialismista ja vallankäytöstä

Hyvin usein läntisten teollisuusmaiden puuttumista kehittyvien maiden asioihin nimitetään "kolonialismiksi". En ole vielä kovin perehtynyt feminismissä ja sosiologiassa käytettävään sanastoon*. Kuitenkin sen verran, mitä olen eri blogeissa keskustelua seurannut, "kolonialismin" ja "etuoikeuden" käsitteitä käytetään suhteellisen paljon. Usein kirjoituksissa jää hieman epämääräiseksi, mitä näillä tarkalleen ottaen tarkoitetaan. Tästä huolimatta ja osittain juuri siksi tahdon puuttua vaikeaan aiheeseen juuri nyt.

Ensinnäkin maahanmuutto, kansojen väliset suhteet ja sukupuolten tasa-arvo ovat kuuma peruna erityisesti näin eduskuntavaalien alla. Toiseksi blogiartikkeleja kirjoittaessani otan paitsi kantaa, myös haen ja käsittelen tietoa. Mieleeni aukeaa uusia kysymyksiä, joihin saatan löytää vastauksia jo kirjoitusprosessini aikana. Jos taas jotkin kysymykset jäävät avoimiksi, voin palata niihin jossain myöhemmässä kirjoituksessani uudelleen. 

Kolonialismin käsitän siten, että paitsi että se tarkoittaa siirtomaavallan eli imperialismin harjoittamista käytännössä sekä sen jälkimaininkeja (postkolonialismi), siihen liittyy myös alisteisen kulttuurin häivyttäminen marginaaliin.

Kulttuuri ja kansat voivat marginalisoitua vaikka seuraavin tavoin:

• alkuperäiskansojen kulttuuri sulautetaan valtakulttuuriin
• siirtomaan alkuperäiskansat ja -kulttuuri jäävät valtavirtamediassa edustamatta
• alkuperäiskansojen ei anneta vaalia kulttuuriaan tai se jopa yritetään häivyttää

Nykyisessä keskustelussa kolonialismina pidetään usein sitäkin, että valtamediassa jokin alkuperäis- tai vähemmistökulttuuri esitetään alentuvasti ja/tai eksploitatiivisesti vauraan, yhä valtaa pitävän, lännen näkökulmasta.

Tämä aasialais-yhdysvaltalaisten feministien ylläpitämä satiirideittisivu kritisoi sitä, miten rikkaat länsimaalaismiehet hankkivat itselleen postimyyntivaimon Itä-Aasiasta siinä uskossa, että aasialaisnaiset ovat alistuvampia, eksoottisempia ja feminiinisempiä kuin emansipoituneet amerikkalaissiskonsa. Pidän itsekin kyseenalaisena postimyyntideittisivustoja sekä sitä, että hankitaan itselle vaimo jostain maasta, jota feminismi ei ole vielä "pilannut". Ajatus on erittäin seksistinen ja kyllä, kolonialistinen.

Moraalisesti harmaalle alueelle mielestäni astutaan, kun etuoikeutetun länsimaalaisen ja ei-länsimaalaisen väliseen dynamiikkaan 1) ei liity suoraa alistamista 2) tai ei-länsimaalaisiin kulttuureihin yritetään vaikuttaa tavalla, jota etuoikeutettu itse pitää positiivisena. Asian monimutkaisuutta lisää se, jos kyseessä on 3) maahanmuuttajiin eli länteen enemmän tai vähemmän vapaaehtoisesti tulleisiin ihmisiin vaikuttaminen.

1) Anita Sarkeesian on verrannut videosarjassaan Women as Background Decoration seksiturismiin sitä, kun tietokonepeleissä esitettyjä, ei-pelattavia itämaisia ja mustia naisia tirkistellään ja pelaajan hahmo ostaa heiltä seksiä. Nainen on Sarkeesianin sanoin "eksoottinen mauste", jonka pelaaja voi nauttia silmänruokana tai suoranaisena terveyden lähteenä, jolloin seksin harrastaminen prostituoidun kanssa rinnastuu välipala-automaatin käyttöön.

Suhtautumiseni peliväkivaltaan ja seksualisoituihin naisiin on ambivalentti, koska vaikka tuen tasa-arvoa ja ihmisoikeuksia, kannatan suurinpiirtein yhtä vahvasti myös yksilönvapauksia. Hyväksyn pornon ja prostituutionkin sellaisissa rajoissa, että kenenkään yksilönvapauksia ei poljeta, ketään ei vahingoiteta ja että välikappaleina ei ole lapsia, eläimiä eikä kehitysvammaisia.

Ei-pelattavat seksiobjektinaiset eivät siis aiheuta minussa voimakkaita tunteita suuntaan tai toiseen. Vaikka eksoottiset naiset muistuttavat seksiturismista ja entisten siirtomaiden naisiin kohdistuvista hyperseksuaalisista stereotypioista, peleissä esineellistetään paljon myös länsimaalaisia ja valkoihoisia naisia.

Toisaalta miehet esiintyvät peleissä jopa valkoisiin länsimaalaisnaisiin suhteutettuna huomattavasti harvemmin. 

Vielä hankalammaksi kolonialismikeskustelu käy, kun aletaan miettiä toimijoita. Jotkut puhuvat yhä "sortajista" (oppressor) ja "sorretuista" (oppressed). Kärkevimmät feministit ja rasismin vastustajat pitävät länsimaalaista, etuoikeutettua miestä sekä valkoista länsimaalaista naista edellä mainittuina ja maahanmuuttajia, seksuaalivähemmistöjä, vammaisia ja monia naisia alistettuina. "Sortamisen" käsite on ylipäätänsä kiistanalainen, ja voi aiheuttaa voimakkaan vastareaktion niissä, joita pidetään siitä vastuussa. Lisäksi Suomen asema on mutkikas, koska maamme ei ole ollut koskaan siirtomaavalta, vaan pikemminkin vallan kohde Ruotsin ja Venäjän vallan aikoina.

2) Musliminaisten huivinkäyttöä perustellaan yleensä sillä, että huivi antaa maahanmuuttajamusliminaisille liikkumavapautta ja sillä, että on musliminaisia, jotka käyttävät huivia uskonnollisista syistä ilman sukunsa miesten painostusta. Jotkut huivia käyttävät naiset ovat vieläpä feministejä joko sekulaarissa tai islamistisessa mielessä. Jälkimmäisellä tarkoitan sitä, että Koraanista haetaan perusteita omalle feminismille.

Sanon rehellisesti, että pidän islamin ja feminismin suhdetta todella ristiriitaisena. Musliminaisilla on oikeus harjoittaa uskontoaan siinä, missä muillakin, mutta monet feministit yleensä tuovat esille sitä, miten yhteiskunnan valta- ja alistamissuhteet voivat tulla esille hyvin huomaamattomillakin tavoilla. Koska edellä esittelemäni tietokonepelinaisten seksualisointi on eräs tällainen ilmiö, miksi länsimaalaisen feministin olisi väärin tuoda muslimifeministille huoltaan siitä, miten patriarkaalisena islam näkökulmastamme tulee esille? Miksi tällainen olisi alentuvaa tai kolonialistista?

En tunne islamia kovin hyvin, joten minun on paha mennä sanomaan, että islam on kaikista maailman uskonnoista erityisen seksistinen. Raamatustakin löytyy paljon kohtia, jotka asettavat naisen alisteiseen asemaan suhteessa mieheen ja joissa miesten välinen seksi tuomitaan. Olennaista on kuitenkin se, että monissa muslimimaissa Koraania tulkitaan vielä nykyään paljon tiukemmin kuin kristillisenemmistöissä maissa yleensä. Niinpä siveyssääntöjäkin noudatetaan tavalla, joka nykyaikaisittain tuntuu patavanhoilliselta.

Vaikka miestäkin neuvotaan käsittääkseni pukeutumaan melko peittävästi, huivin käyttö on selkeä erottava tekijä miehen ja naisen pukeutumisessa. Hiusten peittäminen kertoo paljon siitä, että nainen nähdään lähtökohtaisesti seksiobjektina, mies taas naisen siveyden uhkana. Tämä on seksististä molempia sukupuolia kohtaan. 

Feministisellä Jezebel-sivustolla on Meher Ahmadin artikkeli Does FEMEN Believe Muslim Feminists Are a Thing?. FEMEN on ukrainalainen feministinen ryhmä, jonka jäsenet esiintyvät ylävartalo paljaana protestoidakseen patriarkaattia ja poliittista sortoa vastaan. Tunisialainen FEMENin jäsen Amina Tyler taas oli saanut kertomansa mukaan tappouhkauksia maansa uskonnollisilta radikaaleilta. 

Artikkelissa kuitenkin keskitytään kritisomaan ryhmän tapaa protestoida islamia ja sen piirissä harjoitettavaa naisten sortoa vastaan; Musliminaisten ja Tylerin puolesta FEMEN kun järjesti mielenosoituksen "International Topless Jihad Day" eli kansainvälisen yläosattoman jihadin päivän.

Pidän artikkelissa surkuhupaisana ja ajallemme valitettavan tyypillisenä sitä, että vaikka Internetissä alasti protestimielessä poseeranneet musliminaiset ovat saaneet tappouhkauksia ja joutuneet kotimaassaan vainon kohteeksi tempauksensa vuoksi, kirjoittaja keskittyy siihen, miten alentuvasti FEMEN hänen mielestään suhtautuu musliminaisiin. Näihin sanoihin Ahmad päättää kirjoituksensa:

The women of FEMEN use their bodies as a medium to get their message across, but the shock of their nudity- any nudity- offends Muslim society at its core. Their condescending belief that Muslim women need saving only adds insult to injury. In Muslim countries, nudity will definitely get people's attention, but whether that leads to constructive progress is still up for question.

The overwhelming message that seems to be emanating from FEMEN to Muslim women is, "You're not doing it right." But to me, anyone telling a woman what to do is anti-feminist.

FEMENin kannanotot ovat siis väärin, koska alastomuus loukkaa muslimiyhteisöä? Jösses, mikä älynväläys. Koko ryhmän ideahan on nimenomaan provosointi. Ymmärrän, että Ahmadia -nimensä perusteella- itse muslimitaustaisena nyppii ajatus, että FEMEN taistelee "musliminaisten vapauden" puolesta alastomuudella provosoimalla, minkä vuoksi hän keskittyy artikkelissa muistuttamaan lukijoitaan siitä, että konservatiivisten, huivia käyttävien musliminaisten keskuudessa on jo feminismiä. Ahmad osoittaa ymmärryksensä olevan jälkimmäisten tuohtuneen reaktion puolella.

Konservatiivisten muslimifeministien reaktiot muistuttavat minua lisäksi amerikkalaisesta Women Against Feminism -sivusta. Koska minulla menee hyvin, en tarvitse feminismiä. Olen feministi ja käytän huivia, mutta en ota huomioon sitä, että läheskään kaikki muslimisisareni eivät käytä huivia ilman sukunsa miesten painostusta.

Tilanne on mielestäni ristiriitainen, koska omasta näkökulmastani JA myönnettäköön, islamia tuntemattomana länsimaalaisena muslimivaltiot ovat läpeensä patriarkaalisia ja naisia alistavia. Toisaalta taas lännen teollisuusmailla on poliittinen, taloudellinen ja aseellinen ylivalta suhteessa mihinkään Lähi-idän tai Afrikan maahan, panipa mikä tahansa näistä maista kuinka paljon vaikka Yhdysvaltoja vastaan hanttiin. Geopoliittisessa mielessä muslimit ja muslimivaltiot ovat siis marginaalissa, mikä tekee muslimimaissa harjoitettua kulttuuria sekä islamia vastaan protestoimisen kyseenalaiseksi. Jotkuthan sanovat, että on sopivaa tehdä pilaa valtakulttuurista ja valtaapitävistä, mutta rasismia ja syrjintää tehdä pilaa sellaisista, joiden katsotaan olevan oikeuksiltaan ja kulttuuriltaan heikossa asemassa. Toisin sanoen, jos menen sanomaan musliminaiselle, että riisuutumalla taistelen oikeuksiesi puolesta, saatan syyllistyä ns. whitesplainingiin.

Kommentoija LouisaMaybe12 on pukenut omat ajatukseni sanoiksi paremmin kuin itse osaisin:

I respect Muslim Feminists and I think they do a lot of good work. However, I disagree with them that Islam is a positive religion for women or gender equality. I disagree with them that religious cultures that instruct women on how to dress or behave have a place in what feminism is trying to achieve. Islam (along with other religions) have contributed to situations where women don't have equal rights, opportunities, or access to healthcare.

I don't believe that respecting Muslim women and their rights means that you have to stop being critical of Islam and how it affects women.

3) Blogissa Feministien vuoro on kolonialismia yhtenä aiheenaan käsittelevä, Johanna Hiitolan kirjoittama artikkeli Feminismi, tasa-arvo ja suomalainen keskustelu. Silmiinpistävintä artikkelissa on se, että väite "tasa-arvo on jo toteutunut Suomessa" kumotaan sillä, miten (oletettavasti muslimimaista tulleita) maahanmuuttajaperheitä valistetaan tasa-arvosta suomalaisin mittapuin. Hiitolan mielestä maahanmuuttajia valistettaessa unohdetaan suomalaiset tasa-arvo-ongelmat.

Vaikka olen sitä mieltä, että tasa-arvo kantasuomalaistenkaan keskuudessa ei ole vielä toteutunut, maahanmuuttajaperheistä samassa asiayhteydessä puhumisesta tulee auttamatta mieleen vanha klisee "hakkaavathan suomalaismiehetkin vaimojaan". Sen vuoksi suomalaisten perheiden ja maahanmuuttajaperheiden ongelmista puhuminen samassa lauseessa tuntuu hieman väkinäiseltä. Vaikka artikkelissa ei perheväkivaltaa ja muslimeja suoranaisesti mainita, sukupuoliroolit ja kunniamurhat ovat kuitenkin muslimiperheiden ongelmista puhuttaessa tyypillisiä aiheita.

On kyseenalaista toimia kuin FEMEN ja yrittää vapauttaa toisessa maassa ja kulttuurissa asuvia musliminaisia, mutta mielestäni Suomessa asuvilta muslimeilta on kohtuullista odottaa samojen lakien noudattamista kuin kantasuomalaisilta. Tämän takia on mielestäni suorastaan perverssiä vähätellä (muslimi)maahanmuuttajaperheissä esiintyviä ongelmia sen varjolla, ettei kantasuomalaistenkaan välinen tasa-arvo ole vielä toteutunut.

Kun mietin sitä, miten feminismiä voisi levittää sellaisiin kulttuureihin, joissa tasa-arvo länsimaalaisessa mielessä ei vallitse, tärkeintä on esiintyä itse positiivisena esimerkkinä. Koska Amina Tyler harjoittaa itse sellaista feminismiä kuin FEMEN, FEMENin olisi kai kannattanut tyytyä tukemaan häntä eikä kaikkia musliminaisia. Näin whitesplaining ja konservatiivisempien muslimifeministien loukkaaminen olisi vältetty.

***

*Tällä hetkellä minulla on työn alla kirjojen Mies vailla tasa-arvoa (toim. Arno Kotro ja Hannu T. Sepponen) ja Takaisku (Susan Faludi) lukeminen. Sivistys. (Y)

Hiekkaa