Kirjoitan tänään lyhyesti pari tuumausta Minna Canthista ja tasa-arvosta. Mielestäni tasa-arvon ihanne kiteytyy tähän suomalaiseen realismin aikakauden kirjailijaamme loistavasti, joten hänen muistamisensa tasa-arvon - sekä toteutuneen että vielä toteutumattoman - nimissä on aiheellista.
 |
| Minna Canth. Lähde: Wikipedia |
Luin joskus sekä ruotsalaisen kirjailijan, August Strindbergin, näytelmän Neiti Julie että Canthin näytelmän Anna-Liisa. Molemmat ovat realismin aikakautena kirjoitettuja yhteiskunnallisia, naisen ja miehen asemaa pohtivia tragedioita. Yritän olla paljastamatta seuraavassa kummankaan juonesta liikaa, mutta juonen ja henkilöiden tasolla teoksissa on paljon yhtäläisyyttä. Suurin ero näytelmissä oman tulkintani mukaan on se, että Strindbergin näytelmä on avoimen naisvihamielinen, kun taas Canthin Anna-Liisa on aikaansa nähden edistyksellinen.
 |
| Anna-Liisa. Tampereen teatteri 1920. Lähde: Teatterimuseo. |
 |
| Neiti Julie. Alf Sjöbergin elokuvasovitus 1951. Lähde: Iltalehti. |
Molemmissa tarinoissa keskiössä on säätyläisnaisen "hairahtuminen" palvelusväkeen kuuluvan miehen kanssa, minkä seurauksena on kuolema. (Canthin näytelmässä viitataan vahvasti jopa kahden ihmisen kuolemaan.) Vielä muutama vuosikymmen sitten pohjoismaisissakin yhteiskunnissa naisen "kunniallisuudelle" pantiin suurta painoarvoa, ja tällainen kunniakulttuuri oli ehdottomasti voimassa molempien näytelmien valmistumisaikana. Halusivatpa Strindberg ja Canth sitten tuoda kunniakulttuurin vaarallisuutta teoksissaan esille tai eivät, näytelmistä näkee, miten ihmisen luontaisen seksuaalisuuden säätely voi saada lievimmillään aikaan epätasa-arvoa ja tukahtuneisuutta, äärimmillään taas väkivaltaa, vaarallisia abortteja, raskauden peittelyä ja naisen aseman heikkenemistä entisestään.
Strindbergin Julie-neiti esittäytyy näytelmässä vähän yksinkertaisena hupakkona, joka pakenee ongelmiaan ja on tarinan miesten armoilla. Canthin Anna-Liisa taas esiintyy tarinan keskiössä aktiivisena hahmona, joka hänkin aluksi yrittää pakoilla vastuutaan mutta tekee lopulta sen, minkä näkee oikeana. Ottaen huomioon vallitsevat olosuhteet Anna-Liisa-näytelmässä nainen siis ottaa ohjat omiin käsiinsä. Häntä ei ehkä voi nähdä tarinan varsinaisena voittajana, mutta suoraselkäisellä toiminnallaan hän onnistuu puhdistamaan omantuntonsa menneistä teoistaan ja palauttamaan ainakin osan kunniastaan.
Ehdotan, että muistamme Minna Canthin päivänä sitä, että Suomessa jo saavutettu tasa-arvoisuus ei ole mikään itsestäänselvyys, vaan sitä on puolustettava ja edistettävä edelleen. Pidetään mielessä myös nykyajan annaliisat, jotka elävät yhä vallitsevien kunniakulttuurien piirissä.
Mitä aktiivisemmin toimitaan, sitä nopeammin saavutetaan seksuaalinen tasavertaisuus ja kunniakulttuurin murtuminen näissäkin kulttuureissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Otan vastaan hyvin perusteltuja mielipiteitä sekä rakentavaa kritiikkiä. Kiitos viestistäsi. :)