maanantai 20. huhtikuuta 2015

Suomi ja vahvan johtajan kaipuu

Pessimisti ei pety, sanotaan. Sanonta pitää paikkansa tänäänkin. Vaikka tiedän suomalaisten olevan konservatiivista porukkaa, olin silti yllättynyt jatkojytkystä. Mielestäni perussuomalaiset saivat melko voimakasta kritiikkiä viime hallituskaudella eivätkä lunastaneet kansan odotuksia. Kovimman näpäytyksen saikin kokoomus, joka oli ollut hallitusvastuussa kuluneen kahdeksan vuoden aikana eikä ollut saanut laman aikana niin paljon aikaan kuin odotettiin.

Minulla ei ole sinällään antipatioita Alexander Stubbia (kok.) kohtaan, ja hän pärjäsi pääministerin tehtävässään hyvin siihen nähden, että hänelle oli jäänyt pätkähallitus ja että hän joutui vastaamaan vaikeisiin kysymyksiin Kreikka-lainoista ja sotesta. Stubbin nuorekas ja kansainvälinen tyyli tuli kuitenkin aikaan, jolloin kansa kaipasi nyt pääministeriksi nousevan Juha Sipilän (kesk.) kaltaista vahvaa ja perinteisemmän oloista johtajaa.

Olen itse kannoiltani liberaali ja toivoin, että pienpuolueilla olisi ollut tällä kertaa mahdollisuus. Vaalihaastatteluja katsoessani iso miinus minulta oli kuitenkin monen itselleni muuten sopivan ehdokkaan liika geenimuuntelukielteisyys, liian optimistinen suhtautuminen maahanmuuttoon sekä kansainvälisen terrorismin ja kasvavan rikollisuuden uhkien vähättely. "Rajat auki" -politiikkaa perusteltiin monasti sillä, että "eihän Suomessa ole terrorin uhkaa ollut entuudestaankaan". Ei tarvitse olla mikään Marie Curie keksiäkseen tälle selityksiä. Nopeimmin mieleeni tulevat Suomen kulttuurinen ja väestöllinen homogeenisyys sekä se, että emme ole Nato-maa saati osallistuneet "terrorisminvastaisiin" sotiin (ja hyvä niin).

Vaikka ehdokkaani ei päässyt läpi, olen vakaasti sitä mieltä, että on parempi äänestää arvojensa mukaan ehdokasta, joka tuskin menee läpi kuin ehdokasta, joka varmasti menee läpi mutta jonka äänestämisestä jää huono maku suuhun.

Siitä olen tyytyväinen, että keskusta maltillisena puolueena nousi suurimmaksi puolueeksi eikä perussuomalaiset. Erityisen iloinen olen siitä, että vihreiden paikkamäärä kasvoi edellisestä hallituksesta ja että eduskunnassa on nyt yksi nainen enemmän kuin viime vaalikaudella. Varsinais-Suomen ehdokkaista suurimmat onnittelut tahdon antaa Li Anderssonille (vas.) ja Ville Niinistölle (vihr.). Molemmat profiloituvat feministeiksi ja tasapainottavat Varsinais-Suomen muuten kokoomus- ja keskustavoittoista edustajakuntaa. Andersson sai täällä lisäksi suurimman äänimäärän ja nousi nyt uutena eduskuntaan.

Vaikka uskon keskustavetoisen hallituksen mahdollisuuksiin selvitä talous- ja maahanmuuttokysymyksistä Suomen eduksi, olen huolestunut siitä, miten tasa-arvon käy. Sukupuolineutraalin avioliiton puolesta äänestettiin viime marraskuussa lainmuutoksen puolesta. Toivon, että työnsä aloittava hallitus pysyy tällä kannalla eikä ota edistyksessä takapakkia. Pahaa pelkään sitäkin, että miesliikkeiden(kin) peräämää asevelvollisuuslain muutosta ei tapahdu nytkään. Kansalaisaloitteiden sekä minijytkyn saaneiden vihreiden merkitys noussee tälläkin kertaa suureksi.

Keskustakritiikistäni huolimatta haluan toivottaa onnea tulevalle pääministerille Juha Sipilälle keskustan menestyksestä. Toivon sinulle voimia, malttia ja viisautta tehtävääsi, avoimuutta myös rohkeille päätöksille sekä kykyä huomioida ja ottaa vakavasti oppositionkin kannat.


tiistai 14. huhtikuuta 2015

Hienoa, Tiina!

Tiina Lindfors on kirjoittanut tämänpäiväisen pääkolumnin Turun Sanomiin. 
  
Upeaa, että joku uskaltaa vielä sohaista ampiaispesään ja puhua naisten ongelmista ja seksismistä omalla nimellään, vaikka naisvihan vähättely ja salaliittoteoriat "valtionfeminismistä" ovat rantautuneet suomalaiseenkin keskustelukulttuuriin. Joka muuta väittää, se ei ole joko seurannut nettikeskusteluja tai arvioinut keskusteluja tarpeeksi kriittisesti.

Uskallan tehdä sellaisen tulkinnan, että väitteet "feminismin tarpeettomuudesta" ovat juurikin osoitus siitä, miten kipeästi feminismiä vielä tarvitaan. Eihän kukaan kritisoi kannanottoja sananvapauden ja demokratiankaan puolesta, vaikka Suomi maailman demokraattisimpia maita onkin. Erityisen hyvän pointin Lindfors tekee siinä kohtaa, kun hän kuvailee, miten tiedostamatonta nykypäivän seksismi on. Juuri tämän tiedostamattomuuden vuoksi monelta jää huomaamatta, kuinka demokraattisen ja tasa-arvoisen pinnan alla piilee yhä naisvihamielistä tai muuten seksististä ajattelua.

Antifeministeiltä yleensä unohtuu sekin, että patriarkaaliset arvot ovat paitsi naisten, myös miesten ongelmien lähde. Nyt väistyvässä eduskunnassa enemmistö on miehiä ja silti meillä on edelleen pakollinen, miehiä koskeva asevelvollisuus. En ole huomannut, että nykyisenlaista asevelvollisuutta olisi eduskunnassa pahemmin kritisoitu. Korjatkaa, jos olen väärässä.

Vaikka laki sukupuolineutraalista avioliittolaista saatiinkin väistyvän eduskunnan aikaan läpi, tulisi kaikkien miettiä tällä viikolla äänestyskoppiin kulkiessaan, ketä kannattaa äänestää, jotta kaikkien sukupuolten ja seksuaali-identiteettien tasa-arvoa saataisiin edelleen kehitettyä.

Saa nähdä, millaisia kommentteja antifeministit Lindforsinkin kolumniin kirjoittavat. Sen verran olen heidänlaistensa nähnyt feministejä vastaan kiihottuneen, että en tiedä, tohdinko kyseisiä kommentteja lukea. Vaikka monet kirjoittavat asiallistakin kritiikkiä, ovat asialliset vasta-argumentit usein alatyylisten kommenttien seassa kuin neula heinäsuovassa. Tsemppiä Tiinalle ja toivon, että hän ei ota mahdollisia "telaketjufemakko"-kommentteja liian henkilökohtaisesti. Haukut kertovat haukkujasta itsestään enemmän kuin haukun kohteesta.

sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Feministin rakkausruno



Sinä.


Sinun kanssasi tunnen olevani enemmän.
 
Jo ennen sinua olin kokonainen

mutta niin kuin Danten Paratiisissa

sinä olet yhdeksäs taivas

minä olen


mutta sinä liikutat minua.


~~~~

sunnuntai 5. huhtikuuta 2015

Huivi ja aate - punainen vaate?

Myönnän erään pikku paheen. Luen joskus Vauva-sivuston Aihe vapaa -palstaa. Foorumia kritisoidaan typeristä keskustelunavauksesta ja kirjoittajien asiattomuuksista. Näitä kyllä riittää, mutta niin riittää monella muulla foorumillakin. Sentään palsta on sellainen, jolle uskallan naisena kirjoittaa melko vapaasti ilman, että saan avoimen naisvihamielisiä vastauksia.

Lisäksi palstalla nousee silloin tällöin ihan tasokkaita avauksia, joihin tulee valaisevia näkökulmia ja joihin itsekin kommentoin. Viime päivien aktiivisimpia keskusteluketjuja on Syntyperältään suomalainen musliminainen: miksi käytät hijabia?!  jota ei ainakaan vielä ole poistettu, vaikka sensuuri palstalla tuntuu nykyään melko mielivaltaiselta. Ketjussa on ajoittaisista naljailuista huolimatta monia kiinnostavia puheenvuoroja. Kas tässä avaus:

Vierailija 1/88
Syntyperältään suomalainen musliminainen: miksi käytät hijabia?!
Olen syntyperäinen muslimi, mutta Suomeen syntynyt, jonka perheen ja vanhempien uskonnolliset säännöt on yhtä "vapaita" kuin tavallisen suomalaisen. Merkittävin ero on se että emme käytä alkoholia emmekä syö sianlihaa, muuten olemme perheinemme ihan tavallisia.
Yhtä ilmiötä olen täällä Suomessa ihmetellyt: eli niitä supisuomalaisia suomalaisnaisia jotka menee muslimien kanssa naimisiin ja alkaa käyttää hijabia päivittäin. Ihmetystä herättää etenkin ne jotkut naiset jotka eroaa ja jatkaa hijabin käyttöä vielä senkin jälkeen vaikka mies eikä miehen suku painosta. Miksi? En kuulu uskonnollisten muslimien yhteisöön, edes tuttavissani ei ole ihmisiä jotka tätä ymmärtäisi. Naiset, onko siinä takana jokin eksotiikan hakeminen, erilaisuuden tavoittelu? Mitään muuta syytä en keksi ja ihmettelen syvästi miksi vapaassa kulttuurissa kasvanut nainen valitsee sellaisen tavan itselleen, joka ei kuulu edes länsimaiseen moderniin muslimikulttuuriin!

Toiset ovat huivin puolesta, toiset vahvasti sitä vastaan. Eräät kadehtivat musliminaisia huivin tuomasta rentoudesta:
Minä olen kateellinen huivia ja abayaa käyttäville. En ole muslimi enkä kristittykään, mutta haluaisin peittää itseni muuten vain. En ole koskaan halunnut esitellä vartaloani muille kuin omalle miehelleni, ja muiden miesten huomio pelottaa ja tekee vaivautuneeksi.
Haluaisin saada positiivista palautetta ainoastaan käytöksestäni ja tiedoista/taidoistani. Vartaloni on sen verran henkilökohtainen juttu etten haluaisi sen olevan esillä ja muiden arvioitavana.
Toiset, kuten minä, mietimme huivipakkoa sekä huivin käytön kaksinaismoralismia. Eihän mieheltä edellytetä läheskään niin peittävää pukeutumista kuin naiselta, eikä miesten pukeutumistakaan valvota lainkaan samassa määrin. Seuraava kommentti oli melko valaiseva:

Tyttö on muuttanut Suomeen parisen vuotta sitten ja on kaksi vuotta nuorempien luokalla eli kolmosella, vaikka pitäisi olla vitosella. Lukutaito on luokkatovereitaan heikompi ja tekee monissa aineissa kakkosen koulukirjoja. Sääli tulee siitä, että olet toisen värinen, pukeudut kuin kummajainen ja päälle et pärjää edes akateemisissa taidoissa + olet kaksi vuotta nuorempien luokalla. Ei varmaan ole helppoa. Tyttö on ystävystynyt omani kanssa ja sanonut, että ei haluaisi käyttää huivia ja hametta, mutta äiti pakottaa. Usein silittelee oman tyttäreni tukkaa ja kehuu sitä. Omani on sanonut, että varmaan sinullakin on kaunis tukka, mutta en ole nähnyt sitä. Siihen oli synkeästi todennut, että harmittaa tää huivi.
Antaisi lapsen olla lapsi ja edes jossain asiassa samaistua toisiin. Ei se voi oikeasti olla niin vakavaa, että 11-vuotiaan pitää jo itsensä peittää.
Vaikka yllä oleva kirjoitus osin heijastelee kommentoijan omia ennakkoluuloja, tulee siinä myös selväksi, etteivät kaikki muslimitytöt ja -naiset pukeudu länsimaissakaan huiviin omasta tahdostaan.

Itseäni mietityttää eniten feminismin ja islamin suhde. Raapaisin tätä aihetta jo kirjoituksessani "Pohdintaa kolonialismista ja vallankäytöstä". Seuraavassa kuitenkin syvennän sitä, miten itse kommentoin aiheeseen. Lainasin seuraavaa kommenttia:

Mä kävin Egyptissä pari vuotta sitten ja huomasin että saan huomattavasti parempaa palvelua jos olin pukeutunut huiviin. Hiukset kiinni ja huivi olkapäilläkin riitti mutta heti kun otti pois niin alko miehet huutelemaan perään :D Huivin kanssa kukaan ei taas katsonut päinkään. Tosi hämmentävän suuri ero. Jaloilla en havainnut olevan niin suurta merkitystä. Kohtelu oli suurinpiirtein samaa farkuilla, hameella tai sortseilla. Mutta huivi teki suuren eron.
Myönnän oman tietämättömyyteni islamista, mutta minun on juuri yllä mainittujen syiden mukaan erityisen vaikeaa käsittää, että nainen voi olla sekä huivia käyttävä muslimi että feministi. Erityisen vaikeaa minun on ymmärtää länsimaista feministinaista, joka kääntyy muslimiksi, kuten tämä CNN:n haastattelema nainen. Hän kääntyi muslimiksi nimenomaan siksi, että näkee islamin feministisenä uskontona:

http://edition.cnn.com/2014/10/14/opinion/muslim-convert-irpt/

I still wasn't convinced and replied, "Yeah, but women are like second class citizens in your faith?" The very patient Muslim lady explained that, during a time when the Western world treated women like property, Islam taught that men and women were equal in the eyes of God. Islam made the woman's consent to marriage mandatory and gave women the opportunity to inherit, own property, run businesses and participate in government.
She listed right after right that women in Islam held nearly 1250 years before women's lib was ever thought of in the West. Surprisingly, Islam turned out to be the religion that appealed to my feminist ideals.
Tavallaan ymmärrän naisen syyt ylläolevista syistä, mutta en sitä, miten islam hänelle antaa jotain sellaista, mitä länsimaisessa kulttuurissa ei jo ole. Lähi-itä on ollut aikoinaan hyvinkin edistyksellinen tieteissä ja kulttuurissa läntiseen kulttuuripiiriin verrattuna, mutta tätä nykyä eurooppalainen kulttuuri on huomattavasti liberaalimpi. En saata ymmärtää, miten joku voi pitää tasa-arvoisena sitä, että nainen uskonnollisista syistä peittää hiukset mutta mies ei.

Puhummehan me "maallistuneet" feministitkin siitä, miten esim. kielenkäytöstä löytyy naiskielteistä sanastoa. Miksi siis ylläpitää tarkoituksellisen erottelevia rakenteita pukeutumisen kautta?

Tiedän kyllä, että Suomessa naiset voivat pukeutua sekä housuihin että hameeseen, mutta musliminainen yleensä pukeutuu huiviin joka päivä eikä päätä, pukeutuuko huiviin toisena päivänä ja toisena ei. Moni pukeutumiseltaan konservatiivinen feministimuslimi tuppaa unohtamaan aiemmin mainitun 11-vuotiaan koulutytön kaltaiset tapaukset. Sinä ehkä pukeudut omaehtoisesti huiviin ja loukkaannut FEMENin Topless Jihad Day -tempauksista. Tällaiset tempaukset kuitenkin tuovat esiin huivia pakosta käyttävät tytöt ja naiset.

Mielestäni on parempi, että naisten huivinkäytön kritiikki ei ulkoistu pelkästään nationalisteille tai jopa äärioikeistolaisille, jotka ulospäin muka välittävät musliminaisten asemasta mutta suhtautuvat usein patakonservatiivisesti sukupuolirooleihin länsimaisten naisten ja miesten keskuudessa. Esimerkiksi hametta käyttävä mies on monelle lännessä edelleen tabu, joskaan ei pahin mahdollinen.

FEMENin mielenosoitus ei ehkä saavuttanut toivottua tulosta muslimien keskuudessa, mutta mielestäni on tärkeä symbolinen ele, että musliminaisten oloja konservatiivisen islamin piirissä kommentoidaan myös feministien keskuudessa.

Eräs Vauva-palstan kirjoittaja toikin esille länsimaiset pukeutumisnormit:
Ymmärrän tämän hijabin idean jne, mutta miksi miesten ei tarvitse käyttää sitä? Miten on ok näille naisille, ja varsinkin nuorille tytöille, että he joutuvat pukeutumaan burkhaan ja suunnilleen samanikäinen veli saa kulkea Bamse-paita päällä? Eikä tosiaan miesten tai poikien tarvitse olla siveellisiä? Miten naiset sietää tällaista epätasa-arvoisuutta??
No miksi naisten pitää käyttää yläosaa ylipäätään, kun kerran miehet saa vetää paidatta jossai jääkiekko-otteluissa?
Miten on ok naisille ja varsinkin nuorille tytöille, ettei heidän murrosikänsä kasvavine rintoineen saa olla kaikkien nähtävillä? Kun veli saa pelata sulkkista tai jalkapalloa paidatta kesällä puistossa? Miksei miesten tarvitse olla siveellisiä? Miten naiset sietää tuollaista epätasa-arvoa?
Voit vaihtaa paidattomuuden tilalle vaikka housuttomuuden, sitäkin suvaitaan paremmin miehiltä. Saati sitten menkkojen esittelyn. Miksi naisten pitäisi piilotella tai salata menkkojaan?
Mielestäni kommentissa esitetty naisen toissijaisten sukupuoliominaisuuksien eli rintojen peittäminen tuntuu hieman kaukaa haetulta hiusten ja ranteiden peittämiseen verrattuna. Länsimaissakin oli joskus tavallista, että nainen peitti hiuksensa ja pukeutui muutenkin peittävämmin.

Tietyssä mielessä on kaksinaismoralistista, että naisten rintojen näkyminen on siveetöntä, kun taas miesten paidattomuutta pidetään esimerkiksi kesäkuumalla aivan normaalina. En osaa sanoa, onko rintojen erotisointi enemmän biologinen vai kulttuurinen ilmiö. Naisen rinnoilla on erityinen tehtävä, imettäminen, mikä ei koske biologisia miehiä.

Toisaalta rintojen näkyminen ei vaikuta olevan mitenkään tabu tietyissä afrikkalaisissa kulttuureissa, mikä puhuisi paljaiden rintojen tabuluonteesta kulttuurisena ilmiönä. Länsimaisessa kulttuurissa kasvaneena rintojen peittäminen tuntuu luonnolliselta. Joissain yhteyksissä naisen alastomuus ei taas ole millään tavalla eroottista tai kiellettyä, kuten sekasaunoissa.
FEMEN pyrkii rinnat paljaana esiintymällä kyseenalaistamaan naisen luonteen seksiobjektina. Yläosattomuus naisen omasta aloitteesta on sekä provokatiivista että naisen alastomuuden "normalisoivaa", patriarkaalisesta erotisoinnista riisuvaa. Seuraava lainaus on FEMENin verkkosivulta

FEMEN world outlook 
We live in the world of male economic, cultural and ideological occupation. In this world, a woman is a slave, she is stripped of the right to any property but above all she is stripped of ownership of her own body. All functions of the female body are harshly controlled and regulated by patriarchy. Separated from the woman, her body is an object to monstrous patriarchal exploitation, animated by production of heirs, surplus profits, sexual pleasures and pornographic shows. Complete control over the woman’s body is the key instrument of her suppression; the woman’s sexual demarche is the key to her liberation. Manifestation of the right to her body by the woman is the first and the most important step to her liberation. Female nudity, free of patriarchal system, is a grave-digger of the system, militant manifesto and sacral symbol of women’s liberation.
FEMEN’s naked attacks is a naked nerve of the historic woman-system conflict, its most visual and appropriate illustration. Activist’s naked body is the undisguised hatred toward the patriarchal order and new aesthetics of women’s revolution.
Samansuuntainen on ruotsalainen Bara Bröst -liike. Tämä feministinen liike sai alkunsa vuonna 2007, kun kaksi yläosattomana uinutta naista joutui poistumaan uima-altaasta. Liikkeen tarkoitus on tehdä naisen rinnoista yhtä "normaali" ja arkipäiväinen asia kuin miehenkin paidattomuudesta.

Tuskin rohkenisin itse samaan kuin FEMEN tai Bara Bröst -liike, mutta taivun enemmän näiden liikkeiden kuin islamistisen feminismin kannalle. Islamilaisessa huivikäytännössä on tavallaan loogista se, että naisten yksityisyyttä ja turvallisuutta yritetään parantaa peittävän pukeutumisen avulla. Mielestäni peittävä pukeutuminen on kuitenkin hieman sama kuin oireiden hoitaminen taudin sijasta. Se, että nainen pukeutuu peittävästi estääkseen kohtelunsa seksiobjektina ei poista sitä seikkaa, että häntä pidetään seksiobjetina. Ajatus, että naisen pitäisi pukeutua hiukset peittävästi ollakseen siveellinen ja miesten katseilta piilossa, on mielestäni myös miestä loukkaava. Tällaisen logiikan mukaan miehellä ei ole kykyä itsekontrolliin, vaan mies täytyy "suojata" naisen näkemiseltä.

Lisäksi tapaukset, joissa nainen ei pukeudu huiviin omasta tahdostaan vaan sukunsa ja yhteisönsä painostuksesta, syövät mielestäni vielä enemmän pohjaa konservatiivisen islamin feministiseltä ulottuvuudelta ja vain pitkittävät sukupuolirooleja. Huivin käyttö on feminististä ainoastaan, jos nainen käyttää huivia omasta halustaan ja uskonnollisesta vakaumuksestaan eikä paheksu naisia, jotka eivät tee samoin.

Mitä mieltä itse olet? Voit kertoa siitä kommenttiosiossa.