Tiedosta etuoikeutesi!

Jos kirjoitukseni otsikko herättää sinussa vastareaktion, tajuat varmaan kuuluvasi etuoikeutettujen joukkoon tai ainakin tiedät, keistä tällöin yleensä puhutaan mutta et näiden ryhmien etuoikeuksia tahdo syystä tai toisesta myöntää. Suomalaisena sekä suomen kieltä puhuvana ja ymmärtävänä todennäköisesti kuitenkin kuulut etuoikeutettuihin.

"Tiedosta etuoikeutesi!" Tämä feministien ja muiden sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kannattajien käyttämä ja etuoikeussotureiden nälvimä lausahdus on harmillisen usein väärin ymmärretty. Mikä siinä oikein on, että itsekritiikki ja omien, ansaitsemattomien etujen myöntäminen niin usein käsitetään itseinhoksi tai, näin suomalaisittain, rähmällään olemiseksi. Helkkari, jopa "tiedostaa"-verbi on suomalaisessa kulttuurissa saanut epämiellyttävän elitistisen vivahteen samaan tapaan kuin "rikastuttaa"-verbi. Tämän tietää jokainen, joka on vähänkään vilkaissut maahanmuuttokriitikoiden kirjoituksia.

Suomalaiselle kulttuurille on ominaista jonkinlainen elitismin pelko sekä alemmuuden tunne, liekö se sitten perua siitä, että suurimmaksi osaksi historiaamme olemme olleet jonkin isomman vallan provinssi - ensin Ruotsin, sitten Venäjän. Nyt taas olemme EU:n "mallioppilas". Käsite "suvaitsevaisto" viittaakin hyväosaisiin poliitikkoihin sekä kulttuurihenkilöihin, jotka vastustavat vihapuhetta. (Kokonaan eri asia on, mitä "suvaitsevaiston" edustajat oikeasti ajattelevat. Alatyylisten mielipiteiden esittäminen on melkoinen poliittinen itsemurha, varsinkin, jos poliitikolla on jo valmiiksi hyvä maine ja asema eli paljon hävittävää.) Brittiläinen stand up -koomikko Dick Coughlan on kuitenkin todennut, että "poliittisen korrektiuden" käsite on enemmän oikeistoajattelijoiden luoma tyhjä uhkakuva kuin mikään oikea ilmiö. Hän sanoo podcastissaan osuvasti, että jos tuota käsitettä ei olisi, se tarkoittaisi vain, ettei käyttäydy kuin täysi ääliö muita kohtaan ja sano kaikkea, mitä sylki suuhun tuo.

Onkin harmillista, että Suomessa ei ole samanlaista ruohonjuuritason feminismiyhteisöä kuin esimerkiksi englanninkielisessä sosiaalisessa mediassa, eikä sosiaalisen etuoikeuden termistöäkään ole samoissa määrin saatavilla suomeksi kuin englanniksi. Miten suomentaisit vaikkapa sanan "entitlement"? Suomi todellakin kaipaisi järjestäytynyttä feminististä toimintaa jossain muussakin kuin Naisasialiitto Unionin muodossa, joka ei edelleenkään hyväksy esimerkiksi transnaisia joukkoihinsa ja jonka toimintaan tällaisen tavallisen pulliaisen on kynnys osallistua. Näin päällimmäiseksi suomalainen keskustelukulttuuri tuntuu olevan täynnä miesasiaslaktiiveja, "maahanmuuttokriitikoita" sekä muita, jotka eivät sosiaalisia aatteita suostu ymmärtämään ja jotka tuntevat olevansa sorrettuja, jos joku yrittää huomauttaa heitä heidän suhteellisesta hyväosaisuudestaan. Suomalaiseen ruohonjuureen ismit eivät juuri uppoa. Ääriliikehdinnän vähäisyyden kohdalla se on hyve, mutta siinä taas pahe, että ei vaivauduta oikeasti ottamaan selvää eri aatteista muualta kuin jostain MV-lehdestä tai muista lähteistä, jotka jo valmiiksi vahvistavat omaa maailmankuvaa.

Minä suomalaisena, keskiluokkaisena ja cis-sukupuolisena ainakin tiedostan etuoikeuteni, eikä se tarkoita sitä, että jotenkin pyytelisin anteeksi sitä, että olen valkoihoinen, koulutettu ja ns. hyvään perheeseen syntynyt suomalainen. Tiedosta etuoikeutesi -lausahduksen tarkoitus on pikemminkin sen ymmärtäminen, että ns. poliittinen epäkorrektius ei ole automaattisesti mikään rohkeuden osoitus, vaan että on oikeasti olemassa ryhmiä, joiden asemaa vihamielisyys tai tökerö kielenkäyttö vahingoittaa oleellisesti enemmän kuin sitä, joka minkäkin tökeryyden "sananvapauden" nimissä on laukomassa. Tuskinpa sinäkään menet haukkumaan jokaista vastaantulijaa, vaikket siitä joutuisikaan vankilaan.

Ehkä nykyaikaan liittyvä moraalinen harmaus ja oman etuoikeutetun aseman menetyksen pelko onkin se, mikä "Check your privilege" -tokaisulle irvailijoita liikuttaa. Avioliitto ei merkitse miehelle enää sitä, että seksin saanti olisi taattua, sillä nainen ei ole Suomessa enää taloudellisesti riippuvainen miehen tuloista. Ylioppilastutkinto ja hyväosaiseen perheeseen syntyminen ei tarkoita sitä, että saisi automaattisesti töitä. Nopea tiedonvälitys ja internet melkeinpä velvoittavat siihen, että ymmärtää maailmaa laajemmin sen sijaan, että helposti syyttelisi naapurin maahanmuuttajaa siitä, että itsellä menee huonosti.

Jotkut miesaktiivit ovat kääntäneet koko etuoikeuden käsitteen pyllylleen. Feminismi ei siis kelpaa, mutta sen käsitteet kylläkin. Naisilla on muka etuoikeutta, koska meille seksin saanti on keskimäärin helpompaa kuin miehille. En kuitenkaan näe ihmisen perusoikeutena sitä, että pääsee käsiksi toisen ruumiiseen. Siksi pitäisin suomalaista miestä edelleen etuoikeutettuna suomalaiseen naiseen nähden vaikkapa siltä osin, että mies joutuu vähemmän  todennäköisesti seksuaalisen väkivallan kohteeksi kuin nainen. Tämäkään ei tarkoita sitä, että "syyttelisin" miehiä tästä oikeudesta. Miehen suurempi oikeus omaan ruumiiseensa on vain kylmä fakta, joka vaikkapa laasaslaisten sopisi muistaa seuraavan kerran, kun miettivät naisten "seksuaalista valtaa".

Tiedän kyllä, että moni länsimaalaisnainen on joutunut muslimimiesten ahdistelun kohteeksi, josta uudenvuoden aatto Kölnissä oli varsin kurja, tuore esimerkki. Minun on vaikea sanoa, missä määrin teot johtuvat uskonnosta ja kulttuurista, missä määrin taas luokkaeroista sekä vieraantumisen tunteista ja taloudellisesta syrjäytymisestä. Kuitenkin näilläkin miehillä on miehuuden tuomaa etuoikeutta naisiin nähden siinä missä kantaväestönkin miehillä. Etuoikeus on monimutkainen käsite. Siinä, missä länsimaalaisella naisella on valkoista, taloudellista ja valtakulttuurista etuoikeutta moneen maahanmuuttajamieheen nähden, on miehellä taas miehistä etuoikeutta ja valtaa.

Moni ihmettelee, miksi muslimit eivät tuomitse terrorismia ja naisiin kohdistuvaa syrjintää sankoin joukoin. Sen lisäksi sanotaan, että suomalaisessa kulttuurissa on aina tuomittu naisiin kohdistuva seksuaalinen väkivalta ja lääppiminen. Jälkimmäisestä olen melko lailla kyllä samaa mieltä, mutta jos suuri osa länsimaalaisiin naisiin kohdistuneesta väkivallasta on parisuhteen sisällä tapahtuvaa, niin missä ovat suomalaisten miesten marssit naisten kokemaa parisuhdeväkivaltaa vastaan? Miksi kommenttiosastoilla puhutaan, että "jaahas, taas feministit ovat vihaamassa suomalaista miestä", kun suomalaisten itse harjoittama seksuaalinen väkivalta tuodaan esille? Väkisinkin tulee mieleen, että vaikka meillä ei kunniamurhia ja sukuelinten silpomista hyväksytä, niin suomalaista miestä ei saisi koskaan kritisoida mistään ja lähisuhdeväkivallasta pitäisi mediassa vaieta, koska emmehän me suomalaiset tietenkään hyväksy lähisuhdeväkivaltaa! Mutta maahanmuuttajamiehet, nehän niitä pahoja ovat, senkin tyhmä femakko. Ai miten niin muka tuomitsen ryhmän ihmisiä? En ole rasisti, olen realisti! Ja jos vielä kehtaat sanoa, että minulla on suomalaisena miehenä etuoikeutta tulla kohdelluksi yksilönä eikä kasvottomana maahanmuuttajana, niin vihaat suomalaisuutta ja erityisesti suomalaisia miehiä. (Sorry, mopo karkasi käsistä... oikeasti tämäntyyppistä kirjoittelua olen kuitenkin nähnyt esimerkiksi Turun Sanomien kommenttiosastolla.)

Myönnän, että Kölnin tapahtumat ovat panneet minut miettimään monelta kantilta maahanmuuttoa, ja entisenä "halla-aholaisena" minullakin on vaara unohtaa oma suomalainen etuoikeuteni ja kohdistaa vihamielisyyttä maahanmuuttajiin ryhmänä, mitä taas en suomalaisiin ryhmänä kohdista. Pakolaisuus, maahanmuutto sekä länsimaalaisten suhde näihin on monimutkainen ilmiö, ja maahanmuuttokriitikot ovat yleensä syyttelemässä maahanmuuttajia ja "suvaitsevaistoa" sen sijaan, että kritisoisivat niitä, joiden ansiota nykyinen pakolaisaalto on, eli Yhdysvaltain ja Venäjän kaltaisia suurvaltoja. On helppo kohdistaa viha marginaaliin, "niihin muihin", kuin ymmärtää, että lännellä on sormensa vahvasti pelissä, mitä tulee Lähi-idän ongelmiin ja sitä myötä niiden kansalaisten heikompiosaisuuteen. Kannattaa muistaa, että länsimaat tukevat muun muassa Saudi-Arabiaa, onhan sielläpäin öljyn kaltaisia rikkauksia.

 

Lopuksi liitän tähän listan tyypillisistä etuoikeuksista. Nyt pisteille. ;)

-Olen mies

-Olen valkoinen

-Olen keskiluokkainen

-Minulla on korkea koulutustaso

-Olen mieleltäni ja ruumiiltani terve

-Minulla ei ole synnynnäisiä terveysvaikeuksia tai vammoja

-Kuulun kotimaani pääuskontokuntaan

-Puhun maani pääkieltä

-Olen hetero

-Olen cissukupuolinen (tunnen siis kuuluvani sukupuoleen, joka minulle on syntymässäni määritelty)

Jos siis vastasit useimpaan kohtaan kyllä, niin onnittelut, olet vahvasti etuoikeutettu, ja sinulla on täysi oikeus nauttia etuoikeuksistasi. Muista kuitenkin, että oikeuden mukana tulee myös valtaa ja vastuuta, joten mieti, miten puhut niistä, jotka ovat sinua heikommassa asemassa. Etuoikeus ei tarkoita myöskään sitä, että elämäsi olisi ongelmatonta - se tarkoittaa vain, että sinulla on enemmän resursseja ja todennäköisesti sosiaalista pääomaa selvitä tilanteista kuin niillä, joilla etuoikeuksia ei yhtä paljon ole.

 

Laasasen lähteistä lyhyesti

Naisellisen naisen puheen tulee olla "täynnä sympatiaa" eikä hänen tule käyttää "vulgaaria kieltä".

Tuossa oli pari piirrettä, joita sosiologi ja maskulisti Henry Laasanen tieteellisen neutraalisti lukee tekstissään Millainen on naisellinen nainen osaksi "traditionaalisesti määriteltyä naiseuden sisältöä". Tämän naisellisuuden tiivistelmän Laasanen on tehnyt yksittäisten nettikeskustelujen ja muutenkin melko epäakateemisten sivustojen pohjalta. Lukekaa kirjoitus omalla vastuullanne ja muistakaa, että Laasanen on vain "viestintuoja" - hän ei ole lainkaan samaa mieltä siitä, mitä naisellisuudesta sanotaan, ja Laasasen blogikirjoituksen aihe sekä hänen lähteensä nyt vain sattuivat valitsemaan itsensä. Neuvon teitä lukemaan tämän mainion vastineen Laasasen kirjoituksen luettuanne.

Huomionarvoista on sekin, että myöhemmän kirjoituksensa Millainen on miehekäs mies? Laasanen on tehnyt pääosin akateemisen kirjallisuuden pohjalta. No, on joukossa yksi Warren Farrellinkin kirja, mutta ero niin lähteiden määrässä kuin laadussakin on huomattava, kun verrataan siihen, mihin Laasanen tyytyy naisellisuutta määritellessään. Että se siitä viestintuojan ampumisesta.

Yritän olla keskittymätttä yksittäisiin kirjoittajiin liikaa, vaikka Henry Laasaselle minulla olisi oikeastaan useampikin vastine mielessä. En tahdo antaa hänelle sen enempää näkyvyyttä kuin hänellä jo on ilman, että kritisoin hänen argumenttiensa ja lähteidensä heikkoutta. Hänet on hyvä tietää kuitenkin sen takia, että hänellä on aggressiivinen kannatus pienen mutta äänekkään miesasia- ja antifeministiryhmän keskuudessa, ja myös siksi, että suosiosta huolimatta hänen kirjoituksissaan on porsaanreikiä, joita hänen kannattajansa itse eivät tahdo nähdä. (Näistä porsaanrei'istä lähteiden tarkoitushaluinen valinta on vain yksi.) Neuvon siis suhtautumaan Laasaseen ja hänen populistisiin argumentteihinsa todella varauksellisesti. Propsit annan hänelle kuitenkin siitä, että hän on todella maininnut lähteensä toisin kuin monet muut kirjoittajat.

Suomi ja vahvan johtajan kaipuu

Pessimisti ei pety, sanotaan. Sanonta pitää paikkansa tänäänkin. Vaikka tiedän suomalaisten olevan konservatiivista porukkaa, olin silti yllättynyt jatkojytkystä. Mielestäni perussuomalaiset saivat melko voimakasta kritiikkiä viime hallituskaudella eivätkä lunastaneet kansan odotuksia. Kovimman näpäytyksen saikin kokoomus, joka oli ollut hallitusvastuussa kuluneen kahdeksan vuoden aikana eikä ollut saanut laman aikana niin paljon aikaan kuin odotettiin.

Minulla ei ole sinällään antipatioita Alexander Stubbia (kok.) kohtaan, ja hän pärjäsi pääministerin tehtävässään hyvin siihen nähden, että hänelle oli jäänyt pätkähallitus ja että hän joutui vastaamaan vaikeisiin kysymyksiin Kreikka-lainoista ja sotesta. Stubbin nuorekas ja kansainvälinen tyyli tuli kuitenkin aikaan, jolloin kansa kaipasi nyt pääministeriksi nousevan Juha Sipilän (kesk.) kaltaista vahvaa ja perinteisemmän oloista johtajaa.

Olen itse kannoiltani liberaali ja toivoin, että pienpuolueilla olisi ollut tällä kertaa mahdollisuus. Vaalihaastatteluja katsoessani iso miinus minulta oli kuitenkin monen itselleni muuten sopivan ehdokkaan liika geenimuuntelukielteisyys, liian optimistinen suhtautuminen maahanmuuttoon sekä kansainvälisen terrorismin ja kasvavan rikollisuuden uhkien vähättely. "Rajat auki" -politiikkaa perusteltiin monasti sillä, että "eihän Suomessa ole terrorin uhkaa ollut entuudestaankaan". Ei tarvitse olla mikään Marie Curie keksiäkseen tälle selityksiä. Nopeimmin mieleeni tulevat Suomen kulttuurinen ja väestöllinen homogeenisyys sekä se, että emme ole Nato-maa saati osallistuneet "terrorisminvastaisiin" sotiin (ja hyvä niin).

Vaikka ehdokkaani ei päässyt läpi, olen vakaasti sitä mieltä, että on parempi äänestää arvojensa mukaan ehdokasta, joka tuskin menee läpi kuin ehdokasta, joka varmasti menee läpi mutta jonka äänestämisestä jää huono maku suuhun.

Siitä olen tyytyväinen, että keskusta maltillisena puolueena nousi suurimmaksi puolueeksi eikä perussuomalaiset. Erityisen iloinen olen siitä, että vihreiden paikkamäärä kasvoi edellisestä hallituksesta ja että eduskunnassa on nyt yksi nainen enemmän kuin viime vaalikaudella. Varsinais-Suomen ehdokkaista suurimmat onnittelut tahdon antaa Li Anderssonille (vas.) ja Ville Niinistölle (vihr.). Molemmat profiloituvat feministeiksi ja tasapainottavat Varsinais-Suomen muuten kokoomus- ja keskustavoittoista edustajakuntaa. Andersson sai täällä lisäksi suurimman äänimäärän ja nousi nyt uutena eduskuntaan.

Vaikka uskon keskustavetoisen hallituksen mahdollisuuksiin selvitä talous- ja maahanmuuttokysymyksistä Suomen eduksi, olen huolestunut siitä, miten tasa-arvon käy. Sukupuolineutraalin avioliiton puolesta äänestettiin viime marraskuussa lainmuutoksen puolesta. Toivon, että työnsä aloittava hallitus pysyy tällä kannalla eikä ota edistyksessä takapakkia. Pahaa pelkään sitäkin, että miesliikkeiden(kin) peräämää asevelvollisuuslain muutosta ei tapahdu nytkään. Kansalaisaloitteiden sekä minijytkyn saaneiden vihreiden merkitys noussee tälläkin kertaa suureksi.

Keskustakritiikistäni huolimatta haluan toivottaa onnea tulevalle pääministerille Juha Sipilälle keskustan menestyksestä. Toivon sinulle voimia, malttia ja viisautta tehtävääsi, avoimuutta myös rohkeille päätöksille sekä kykyä huomioida ja ottaa vakavasti oppositionkin kannat.

Hienoa, Tiina!

Tiina Lindfors on kirjoittanut tämänpäiväisen pääkolumnin Turun Sanomiin. 

  

Upeaa, että joku uskaltaa vielä sohaista ampiaispesään ja puhua naisten ongelmista ja seksismistä omalla nimellään, vaikka naisvihan vähättely ja salaliittoteoriat "valtionfeminismistä" ovat rantautuneet suomalaiseenkin keskustelukulttuuriin. Joka muuta väittää, se ei ole joko seurannut nettikeskusteluja tai arvioinut keskusteluja tarpeeksi kriittisesti.

Uskallan tehdä sellaisen tulkinnan, että väitteet "feminismin tarpeettomuudesta" ovat juurikin osoitus siitä, miten kipeästi feminismiä vielä tarvitaan. Eihän kukaan kritisoi kannanottoja sananvapauden ja demokratiankaan puolesta, vaikka Suomi maailman demokraattisimpia maita onkin. Erityisen hyvän pointin Lindfors tekee siinä kohtaa, kun hän kuvailee, miten tiedostamatonta nykypäivän seksismi on. Juuri tämän tiedostamattomuuden vuoksi monelta jää huomaamatta, kuinka demokraattisen ja tasa-arvoisen pinnan alla piilee yhä naisvihamielistä tai muuten seksististä ajattelua.

Antifeministeiltä yleensä unohtuu sekin, että patriarkaaliset arvot ovat paitsi naisten, myös miesten ongelmien lähde. Nyt väistyvässä eduskunnassa enemmistö on miehiä ja silti meillä on edelleen pakollinen, miehiä koskeva asevelvollisuus. En ole huomannut, että nykyisenlaista asevelvollisuutta olisi eduskunnassa pahemmin kritisoitu. Korjatkaa, jos olen väärässä.

Vaikka laki sukupuolineutraalista avioliittolaista saatiinkin väistyvän eduskunnan aikaan läpi, tulisi kaikkien miettiä tällä viikolla äänestyskoppiin kulkiessaan, ketä kannattaa äänestää, jotta kaikkien sukupuolten ja seksuaali-identiteettien tasa-arvoa saataisiin edelleen kehitettyä.

Saa nähdä, millaisia kommentteja antifeministit Lindforsinkin kolumniin kirjoittavat. Sen verran olen heidänlaistensa nähnyt feministejä vastaan kiihottuneen, että en tiedä, tohdinko kyseisiä kommentteja lukea. Vaikka monet kirjoittavat asiallistakin kritiikkiä, ovat asialliset vasta-argumentit usein alatyylisten kommenttien seassa kuin neula heinäsuovassa. Tsemppiä Tiinalle ja toivon, että hän ei ota mahdollisia "telaketjufemakko"-kommentteja liian henkilökohtaisesti. Haukut kertovat haukkujasta itsestään enemmän kuin haukun kohteesta.

Huivi ja aate - punainen vaate?

Myönnän erään pikku paheen. Luen joskus Vauva-sivuston Aihe vapaa -palstaa. Foorumia kritisoidaan typeristä keskustelunavauksesta ja kirjoittajien asiattomuuksista. Näitä kyllä riittää, mutta niin riittää monella muulla foorumillakin. Sentään palsta on sellainen, jolle uskallan naisena kirjoittaa melko vapaasti ilman, että saan avoimen naisvihamielisiä vastauksia.

Lisäksi palstalla nousee silloin tällöin ihan tasokkaita avauksia, joihin tulee valaisevia näkökulmia ja joihin itsekin kommentoin. Viime päivien aktiivisimpia keskusteluketjuja on Syntyperältään suomalainen musliminainen: miksi käytät hijabia?!  jota ei ainakaan vielä ole poistettu, vaikka sensuuri palstalla tuntuu nykyään melko mielivaltaiselta. Ketjussa on ajoittaisista naljailuista huolimatta monia kiinnostavia puheenvuoroja. Kas tässä avaus:

Vierailija 20.2.2014 klo 12:44 1/88

Syntyperältään suomalainen musliminainen: miksi käytät hijabia?!

Olen syntyperäinen muslimi, mutta Suomeen syntynyt, jonka perheen ja vanhempien uskonnolliset säännöt on yhtä "vapaita" kuin tavallisen suomalaisen. Merkittävin ero on se että emme käytä alkoholia emmekä syö sianlihaa, muuten olemme perheinemme ihan tavallisia.
Yhtä ilmiötä olen täällä Suomessa ihmetellyt: eli niitä supisuomalaisia suomalaisnaisia jotka menee muslimien kanssa naimisiin ja alkaa käyttää hijabia päivittäin. Ihmetystä herättää etenkin ne jotkut naiset jotka eroaa ja jatkaa hijabin käyttöä vielä senkin jälkeen vaikka mies eikä miehen suku painosta. Miksi? En kuulu uskonnollisten muslimien yhteisöön, edes tuttavissani ei ole ihmisiä jotka tätä ymmärtäisi. Naiset, onko siinä takana jokin eksotiikan hakeminen, erilaisuuden tavoittelu? Mitään muuta syytä en keksi ja ihmettelen syvästi miksi vapaassa kulttuurissa kasvanut nainen valitsee sellaisen tavan itselleen, joka ei kuulu edes länsimaiseen moderniin muslimikulttuuriin!

Toiset ovat huivin puolesta, toiset vahvasti sitä vastaan. Eräät kadehtivat musliminaisia huivin tuomasta rentoudesta:

Vierailija 7.7.2014 klo 11:05

Minä olen kateellinen huivia ja abayaa käyttäville. En ole muslimi enkä kristittykään, mutta haluaisin peittää itseni muuten vain. En ole koskaan halunnut esitellä vartaloani muille kuin omalle miehelleni, ja muiden miesten huomio pelottaa ja tekee vaivautuneeksi.
Haluaisin saada positiivista palautetta ainoastaan käytöksestäni ja tiedoista/taidoistani. Vartaloni on sen verran henkilökohtainen juttu etten haluaisi sen olevan esillä ja muiden arvioitavana.

Toiset, kuten minä, mietimme huivipakkoa sekä huivin käytön kaksinaismoralismia. Eihän mieheltä edellytetä läheskään niin peittävää pukeutumista kuin naiselta, eikä miesten pukeutumistakaan valvota lainkaan samassa määrin. Seuraava kommentti oli melko valaiseva:

Vierailija 4.4. klo 20:59

Mun käy sääli tyttäreni luokkatoveria. Tyttöraukka on pitkässä hameessa, kaavussa ja huivi tiukasti naaman ympärillä. Somalitaustainen. Ikää 11 ja ihan pikkutyttö fyysisesti, joten tuntuu älyttömältä, miten aikuinen ihminen voi nähdä mitään seksuaalista ja miestä viekottelevaa tuossa tytössä. Kyllä on kumma kulttuuri, kun pikkutyttökin voidaan nähdä himottavana.

Tyttö on muuttanut Suomeen parisen vuotta sitten ja on kaksi vuotta nuorempien luokalla eli kolmosella, vaikka pitäisi olla vitosella. Lukutaito on luokkatovereitaan heikompi ja tekee monissa aineissa kakkosen koulukirjoja. Sääli tulee siitä, että olet toisen värinen, pukeudut kuin kummajainen ja päälle et pärjää edes akateemisissa taidoissa + olet kaksi vuotta nuorempien luokalla. Ei varmaan ole helppoa. Tyttö on ystävystynyt omani kanssa ja sanonut, että ei haluaisi käyttää huivia ja hametta, mutta äiti pakottaa. Usein silittelee oman tyttäreni tukkaa ja kehuu sitä. Omani on sanonut, että varmaan sinullakin on kaunis tukka, mutta en ole nähnyt sitä. Siihen oli synkeästi todennut, että harmittaa tää huivi.
Antaisi lapsen olla lapsi ja edes jossain asiassa samaistua toisiin. Ei se voi oikeasti olla niin vakavaa, että 11-vuotiaan pitää jo itsensä peittää.

Vaikka yllä oleva kirjoitus osin heijastelee kommentoijan omia ennakkoluuloja, tulee siinä myös selväksi, etteivät kaikki muslimitytöt ja -naiset pukeudu länsimaissakaan huiviin omasta tahdostaan.

Itseäni mietityttää eniten feminismin ja islamin suhde. Raapaisin tätä aihetta jo kirjoituksessani "Pohdintaa kolonialismista ja vallankäytöstä". Seuraavassa kuitenkin syvennän sitä, miten itse kommentoin aiheeseen. Lainasin seuraavaa kommenttia:

Vierailija 4.4. klo 21:14 68/81

Vierailija 20.02.2014 klo 16:20 

Mä kävin Egyptissä pari vuotta sitten ja huomasin että saan huomattavasti parempaa palvelua jos olin pukeutunut huiviin. Hiukset kiinni ja huivi olkapäilläkin riitti mutta heti kun otti pois niin alko miehet huutelemaan perään :D Huivin kanssa kukaan ei taas katsonut päinkään. Tosi hämmentävän suuri ero. Jaloilla en havainnut olevan niin suurta merkitystä. Kohtelu oli suurinpiirtein samaa farkuilla, hameella tai sortseilla. Mutta huivi teki suuren eron.

Myönnän oman tietämättömyyteni islamista, mutta minun on juuri yllä mainittujen syiden mukaan erityisen vaikeaa käsittää, että nainen voi olla sekä huivia käyttävä muslimi että feministi. Erityisen vaikeaa minun on ymmärtää länsimaista feministinaista, joka kääntyy muslimiksi, kuten tämä CNN:n haastattelema nainen. Hän kääntyi muslimiksi nimenomaan siksi, että näkee islamin feministisenä uskontona:

http://edition.cnn.com/2014/10/14/opinion/muslim-convert-irpt/

I still wasn't convinced and replied, "Yeah, but women are like second class citizens in your faith?" The very patient Muslim lady explained that, during a time when the Western world treated women like property, Islam taught that men and women were equal in the eyes of God. Islam made the woman's consent to marriage mandatory and gave women the opportunity to inherit, own property, run businesses and participate in government.

She listed right after right that women in Islam held nearly 1250 years before women's lib was ever thought of in the West. Surprisingly, Islam turned out to be the religion that appealed to my feminist ideals.

Tavallaan ymmärrän naisen syyt ylläolevista syistä, mutta en sitä, miten islam hänelle antaa jotain sellaista, mitä länsimaisessa kulttuurissa ei jo ole. Lähi-itä on ollut aikoinaan hyvinkin edistyksellinen tieteissä ja kulttuurissa läntiseen kulttuuripiiriin verrattuna, mutta tätä nykyä eurooppalainen kulttuuri on huomattavasti liberaalimpi. En saata ymmärtää, miten joku voi pitää tasa-arvoisena sitä, että nainen uskonnollisista syistä peittää hiukset mutta mies ei.

Puhummehan me "maallistuneet" feministitkin siitä, miten esim. kielenkäytöstä löytyy naiskielteistä sanastoa. Miksi siis ylläpitää tarkoituksellisen erottelevia rakenteita pukeutumisen kautta?

Tiedän kyllä, että Suomessa naiset voivat pukeutua sekä housuihin että hameeseen, mutta musliminainen yleensä pukeutuu huiviin joka päivä eikä päätä, pukeutuuko huiviin toisena päivänä ja toisena ei. Moni pukeutumiseltaan konservatiivinen feministimuslimi tuppaa unohtamaan aiemmin mainitun 11-vuotiaan koulutytön kaltaiset tapaukset. Sinä ehkä pukeudut omaehtoisesti huiviin ja loukkaannut FEMENin Topless Jihad Day -tempauksista. Tällaiset tempaukset kuitenkin tuovat esiin huivia pakosta käyttävät tytöt ja naiset.

Mielestäni on parempi, että naisten huivinkäytön kritiikki ei ulkoistu pelkästään nationalisteille tai jopa äärioikeistolaisille, jotka ulospäin muka välittävät musliminaisten asemasta mutta suhtautuvat usein patakonservatiivisesti sukupuolirooleihin länsimaisten naisten ja miesten keskuudessa. Esimerkiksi hametta käyttävä mies on monelle lännessä edelleen tabu, joskaan ei pahin mahdollinen.

FEMENin mielenosoitus ei ehkä saavuttanut toivottua tulosta muslimien keskuudessa, mutta mielestäni on tärkeä symbolinen ele, että musliminaisten oloja konservatiivisen islamin piirissä kommentoidaan myös feministien keskuudessa.

Eräs Vauva-palstan kirjoittaja toikin esille länsimaiset pukeutumisnormit:

Vierailija 4.4. klo 21:10

Vierailija 07.07.2014 klo 09:47

Ymmärrän tämän hijabin idean jne, mutta miksi miesten ei tarvitse käyttää sitä? Miten on ok näille naisille, ja varsinkin nuorille tytöille, että he joutuvat pukeutumaan burkhaan ja suunnilleen samanikäinen veli saa kulkea Bamse-paita päällä? Eikä tosiaan miesten tai poikien tarvitse olla siveellisiä? Miten naiset sietää tällaista epätasa-arvoisuutta??

No miksi naisten pitää käyttää yläosaa ylipäätään, kun kerran miehet saa vetää paidatta jossai jääkiekko-otteluissa?
Miten on ok naisille ja varsinkin nuorille tytöille, ettei heidän murrosikänsä kasvavine rintoineen saa olla kaikkien nähtävillä? Kun veli saa pelata sulkkista tai jalkapalloa paidatta kesällä puistossa? Miksei miesten tarvitse olla siveellisiä? Miten naiset sietää tuollaista epätasa-arvoa?
Voit vaihtaa paidattomuuden tilalle vaikka housuttomuuden, sitäkin suvaitaan paremmin miehiltä. Saati sitten menkkojen esittelyn. Miksi naisten pitäisi piilotella tai salata menkkojaan?

Mielestäni kommentissa esitetty naisen toissijaisten sukupuoliominaisuuksien eli rintojen peittäminen tuntuu hieman kaukaa haetulta hiusten ja ranteiden peittämiseen verrattuna. Länsimaissakin oli joskus tavallista, että nainen peitti hiuksensa ja pukeutui muutenkin peittävämmin.

Tietyssä mielessä on kaksinaismoralistista, että naisten rintojen näkyminen on siveetöntä, kun taas miesten paidattomuutta pidetään esimerkiksi kesäkuumalla aivan normaalina. En osaa sanoa, onko rintojen erotisointi enemmän biologinen vai kulttuurinen ilmiö. Naisen rinnoilla on erityinen tehtävä, imettäminen, mikä ei koske biologisia miehiä.

Toisaalta rintojen näkyminen ei vaikuta olevan mitenkään tabu tietyissä afrikkalaisissa kulttuureissa, mikä puhuisi paljaiden rintojen tabuluonteesta kulttuurisena ilmiönä. Länsimaisessa kulttuurissa kasvaneena rintojen peittäminen tuntuu luonnolliselta. Joissain yhteyksissä naisen alastomuus ei taas ole millään tavalla eroottista tai kiellettyä, kuten sekasaunoissa.

FEMEN pyrkii rinnat paljaana esiintymällä kyseenalaistamaan naisen luonteen seksiobjektina. Yläosattomuus naisen omasta aloitteesta on sekä provokatiivista että naisen alastomuuden "normalisoivaa", patriarkaalisesta erotisoinnista riisuvaa. Seuraava lainaus on FEMENin verkkosivulta: 

FEMEN world outlook 

We live in the world of male economic, cultural and ideological occupation. In this world, a woman is a slave, she is stripped of the right to any property but above all she is stripped of ownership of her own body. All functions of the female body are harshly controlled and regulated by patriarchy. Separated from the woman, her body is an object to monstrous patriarchal exploitation, animated by production of heirs, surplus profits, sexual pleasures and pornographic shows. Complete control over the woman’s body is the key instrument of her suppression; the woman’s sexual demarche is the key to her liberation. Manifestation of the right to her body by the woman is the first and the most important step to her liberation. Female nudity, free of patriarchal system, is a grave-digger of the system, militant manifesto and sacral symbol of women’s liberation.

FEMEN’s naked attacks is a naked nerve of the historic woman-system conflict, its most visual and appropriate illustration. Activist’s naked body is the undisguised hatred toward the patriarchal order and new aesthetics of women’s revolution.

Samansuuntainen on ruotsalainen Bara Bröst -liike. Tämä feministinen liike sai alkunsa vuonna 2007, kun kaksi yläosattomana uinutta naista joutui poistumaan uima-altaasta. Liikkeen tarkoitus on tehdä naisen rinnoista yhtä "normaali" ja arkipäiväinen asia kuin miehenkin paidattomuudesta.

Tuskin rohkenisin itse samaan kuin FEMEN tai Bara Bröst -liike, mutta taivun enemmän näiden liikkeiden kuin islamistisen feminismin kannalle. Islamilaisessa huivikäytännössä on tavallaan loogista se, että naisten yksityisyyttä ja turvallisuutta yritetään parantaa peittävän pukeutumisen avulla. Mielestäni peittävä pukeutuminen on kuitenkin hieman sama kuin oireiden hoitaminen taudin sijasta. Se, että nainen pukeutuu peittävästi estääkseen kohtelunsa seksiobjektina ei poista sitä seikkaa, että häntä pidetään seksiobjetina. Ajatus, että naisen pitäisi pukeutua hiukset peittävästi ollakseen siveellinen ja miesten katseilta piilossa, on mielestäni myös miestä loukkaava. Tällaisen logiikan mukaan miehellä ei ole kykyä itsekontrolliin, vaan mies täytyy "suojata" naisen näkemiseltä.

Lisäksi tapaukset, joissa nainen ei pukeudu huiviin omasta tahdostaan vaan sukunsa ja yhteisönsä painostuksesta, syövät mielestäni vielä enemmän pohjaa konservatiivisen islamin feministiseltä ulottuvuudelta ja vain pitkittävät sukupuolirooleja. Huivin käyttö on feminististä ainoastaan, jos nainen käyttää huivia omasta halustaan ja uskonnollisesta vakaumuksestaan eikä paheksu naisia, jotka eivät tee samoin.

Mitä mieltä itse olet? Voit kertoa siitä kommenttiosiossa.

Hyvää tasa-arvon päivää!

Kirjoitan tänään lyhyesti pari tuumausta Minna Canthista ja tasa-arvosta. Mielestäni tasa-arvon ihanne kiteytyy tähän suomalaiseen realismin aikakauden kirjailijaamme loistavasti, joten hänen muistamisensa tasa-arvon - sekä toteutuneen että vielä toteutumattoman - nimissä on aiheellista.

Minna Canth. Lähde: Wikipedia

Luin joskus sekä ruotsalaisen kirjailijan, August Strindbergin, näytelmän Neiti Julie että Canthin näytelmän Anna-Liisa. Molemmat ovat realismin aikakautena kirjoitettuja yhteiskunnallisia, naisen ja miehen asemaa pohtivia tragedioita. Yritän olla paljastamatta seuraavassa kummankaan juonesta liikaa, mutta juonen ja henkilöiden tasolla teoksissa on paljon yhtäläisyyttä. Suurin ero näytelmissä oman tulkintani mukaan on se, että Strindbergin näytelmä on avoimen naisvihamielinen, kun taas Canthin Anna-Liisa on aikaansa nähden edistyksellinen.

Anna-Liisa. Tampereen teatteri 1920. Lähde: Teatterimuseo.

Neiti Julie. Alf Sjöbergin elokuvasovitus 1951. Lähde: Iltalehti.

Molemmissa tarinoissa keskiössä on säätyläisnaisen "hairahtuminen" palvelusväkeen kuuluvan miehen kanssa, minkä seurauksena on kuolema. (Canthin näytelmässä viitataan vahvasti jopa kahden ihmisen kuolemaan.) Vielä muutama vuosikymmen sitten pohjoismaisissakin yhteiskunnissa naisen "kunniallisuudelle" pantiin suurta painoarvoa, ja tällainen kunniakulttuuri oli ehdottomasti voimassa molempien näytelmien valmistumisaikana. Halusivatpa Strindberg ja Canth sitten tuoda kunniakulttuurin vaarallisuutta teoksissaan esille tai eivät, näytelmistä näkee, miten ihmisen luontaisen seksuaalisuuden säätely voi saada lievimmillään aikaan epätasa-arvoa ja tukahtuneisuutta, äärimmillään taas väkivaltaa, vaarallisia abortteja, raskauden peittelyä ja naisen aseman heikkenemistä entisestään.

Strindbergin Julie-neiti esittäytyy näytelmässä vähän yksinkertaisena hupakkona, joka pakenee ongelmiaan ja on tarinan miesten armoilla. Canthin Anna-Liisa taas esiintyy tarinan keskiössä aktiivisena hahmona, joka hänkin aluksi yrittää pakoilla vastuutaan mutta tekee lopulta sen, minkä näkee oikeana. Ottaen huomioon vallitsevat olosuhteet Anna-Liisa-näytelmässä nainen siis ottaa ohjat omiin käsiinsä. Häntä ei ehkä voi nähdä tarinan varsinaisena voittajana, mutta suoraselkäisellä toiminnallaan hän onnistuu puhdistamaan omantuntonsa menneistä teoistaan ja palauttamaan ainakin osan kunniastaan.

Ehdotan, että muistamme Minna Canthin päivänä sitä, että Suomessa jo saavutettu tasa-arvoisuus ei ole mikään itsestäänselvyys, vaan sitä on puolustettava ja edistettävä edelleen. Pidetään mielessä myös nykyajan annaliisat, jotka elävät yhä vallitsevien kunniakulttuurien piirissä.

Mitä aktiivisemmin toimitaan, sitä nopeammin saavutetaan seksuaalinen tasavertaisuus ja kunniakulttuurin murtuminen näissäkin kulttuureissa.

...ja vähemmän nostattavaa

Onko Disneyn "Aladdin" rasistinen?

Ad hominemin sietämätön keveys