Kriittistä feminismiä: medialukutaito

Näytetään tekstit, joissa on tunniste medialukutaito. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Kommenttini netin misogyniakeskusteluun

Kirjoitustauon jälkeistä puheripulia

Toimittaja Kaarina Hazard käsittelee maaliskuussa Anna-lehden sivuille julkaisemassaan kolumnissa Turpa kiinni internetissä esiintyvää naisvihaa raikkaan suoraan ja itselleen ominaisesti räväkkään sävyyn.

En suoranaisesti ole Hazardin vakilukija, ja toimittajan vuonna 2010 Iltalehteen kirjoittama kolumni Ludvig Borga jakoi mielipiteitä ymmärrettävistä syistä. Vaikka Hazardin kirjoituksen ydin on valtamedian arvostelu, keskittyi useimpien (itseni mukaan lukien) huomio Hazardin viljelemiin, hmm, värikkäisiin kuvailuihin tuolloin vastikään kuolleesta Tony Halmeesta. Hyvän maun rajoilla taiteileva puheenvuoro kirvoittikin usean kantelun JNS:lle.

Hazardin provosoiva tyyli sopii kuitenkin mainiosti misogynian* arvosteluun; suorapuheinen nainen kun ei edelleenkään ole mikään varsinainen ihanne**. Kiitän Kaarina Hazardia siitä, että hän uskaltaa tuoda ikävän aiheen esille omalla nimellään ja roisejakaan ilmauksia kaihtamatta - eiväthän trollitkaan niitä kaihda.

Mielenterveyteni säilyttääkseni en nykyään lue kommenttiosastoja yhtä aktiivisesti kuin ennen, mutta kuten arvata saattaa, tuonkin tekstin kommenteissa on niitä, jotka sanovat, että "tuo nettihäiriköinti nyt on yleinen ilmiö, ei vain naisiin kohdistuva".

Tässä eräs poiminta:

Johannes 6.3.2015, 11:13
Miksi tästäkin nyt pitää kirjoittaa? Aivan yleistä nettikäyttäytymistä ja siitä ei tarvitse välittää. Koska sehän on tosiasia että tähän internetin sananvapaus-ilmiöön on mahdotonta vaikuttaa, miettikääs kuinka monta “huora” kommenttia on tähänkin jo sadellut, ne on vain sensuroitu pois.

Jos ei tällainen käytös viihdytä niin suosittelen vain pysymään poissa filtteröimättömiltä sivuilta. Mikäli tämä viesti filtteröitäisiin, niin siinä on syy miksi sensurointi on taas väärin. Mielipide on kaikilla ja se joka ei osaa käsitellä sitä oikein, voi vaikuttaa itse siihen suhtautumiseensa. Muuten ihan hyvin kirjoitettu, aihe vain turhan puhki kulutettu…

Johannes, ehkä puhki kulunut aihe, mutta ikävä kyllä se on edelleen nostettava ajoittain pöydälle, ja Hazard on tuonut sen esille hienosti, omalla anteeksipyytelemättömällä tavallaan.

Älä väitä, ettei nettihäiriköinnissä olisi minkäänlaista misogynistä sävyä. Kuinka monta kertaa olet törmännyt kenenkään miespoliitikon ulkonäön arvosteluun mediassa? “Munattomaksi” ja “ämmäksi” kyllä saatetaan haukkua, ja sen jotkut virheellisesti tulkitsevat miesvihaksi, vaikka naiseutta tuollaisilla herjoilla nimenomaan paheksutaan. Kun Zoe Quinn teki pelin Depression Quest, hyökättiin heti henkilöä vastaan ja sanottiin, että tuo muija nyt on saanut työnsä reittä pitkin kiipeämällä***. Pelin plussat ja miinukset lähes sivuutettiin. Miespuolisen pelintekijän kohdalla sukupuoli tuskin olisi ollut mikään merkittävä seikka, olisi vain naurahdettu, että hah, tekipä jätkä surkean pelin.

En ymmärrä, miksi misogynian kriitikoiden kriitikot eivät tuomitse nettihäiriköijiä, vaan ne, jotka tuota häirintää tuovat esille. Jos jotkin aiheet kyllästyttävät, ei niistä tarvitse lukea. Pikemminkin voi sitten mennä itse puolustamaan keskusteluihin niitä, joita lytätään. Homma toimii vähän niin kuin koulun piha – kiusaamisen hiljaiset hyväksyjät mahdollistavat kiusaamisen.

Ylläolevan kirjoituksen olen laatinut vastauksena Johannekselle, mutta mielelläni julkaisen sen omassa blogissanikin herättääkseni aiheesta keskustelua yleisemmin ja toiseksi viritelläkseni uudelleen blogiani, joka oli muutaman kuukauden tauolla. Kolmanneksi Johanneksen kommentissa toistuu aika moni kulunut argumentti, johon törmään, kun joku uskaltaa sanoa, että jopa teollistuneissa länsimaissa misogyniset asenteet elävät ja voivat hyvin.

Misogynia tai naiseuteen kohdistuva kielteisyys on kyllä aiempaa lievempää mutta myös verhotumpaa ja epäsuorempaa. Lukekaa vaikka seksirikosuutisia sekä niiden kirvoittamia, raiskaajia puolustelevia kommentteja ja miettikää rikollisten saamia tuomioita. Kuitenkin haukomme oikeamielisesti henkeämme, kun kuulemme, miten teokraattisissa muslimimaissa nainen tarvitsee neljä miespuolista todistajaa, ennen kuin häntä voidaan pitää syyttömänä omaan raiskaukseensa. Eihän meillä länsimaissa ole lainkaan tällaista ajattelua, ei tietenkään...

Lopuksi haluan vielä nostaa pari kommenttia, jotka herättelevät allekirjoittaneessa toivoa ihmiskuntaa kohtaan.

Äijä itsekin 6.3.2015, 12:02
Ja heti äijät kommentoimassa kuinka tällainen urpoilu nyt vaan kuuluu nettiin ja kuina miehet saavat samaa kohtelua. Pro tip: ei kuulu eivätkä saa

Ajatuksia 6.3.2015, 12:58
On jo pelottavaa, että suomalaiset miehet pitävät raiskaus- ja tappouhkauksia normaalina nettikäyttäytymisenä.

Kärkevä kielenkäyttö ja ivaaminen on tyypillistä nettikeskusteluissa ja useimmat sen ymmärtävät ja sietävät.

Se, että kaivetaan naisen kotiosoitteet, työpaikat ja muut henkilökohtaiset tiedot esiin, uhataan raiskata ja tappaa koulu- tai työmatkalla, ei ole millään tavalla normaalia. Ei netissä eikä missään muuallakaan. Se ei ole sanavapautta.

Sanavapautta on se, että saa sanoa mielipiteensä ilman, että tarvitsee pelätä väkivaltaa sen takia.

aliisa 6.3.2015, 15:36
Eli jos nainen uhataan raiskata ja tappaa, on uhriutumista jos siitä nostaa metelin? Googlettakaapa vaikka henkilö anita sarkeesian ja tutustukaa hieman siihen, millaiset mittasuhteet tällainen pikku vihapuhe netissä voi saada. Mietitään sen jälkeen uudestaan, onko se nyt oikein, että netissä huoritellaan ja huudellaan miten tykätään, koska eihän kenenkään ole sinne pakko tulla kuuntelemaan jos ei kestä, niinhän?

Haluan näihinkin sen verran kommentoida, että misogynia itsessään ei ole automaattisesti miesten tai naisten harjoittamaa. Naisetkin voivat olla vihamielisiä tai epäluuloisia muiden naisten naiseutta tai jopa omaa naiseuttaan kohtaan. Maailma on patriarkaalinen, eikä kukaan ole saari. Misogynia voi näkyä myös naisten keskinäisenä huoritteluna tai esimerkiksi tyytymättömyytenä omaa tai muitten naisten ylipainoa kohtaan.

Liian usein keskustelu jumiutuu sille tasolle, että kuka on uhri ja kuka tekijä. Vaikka mielestäni misogynia ja patriarkaatti ovat oikeita ilmiöitä, ne aiheuttavat haittaa kaikille**** sukupuolille. Mielestäni pitäisi sormella osoittelun sijaan pohtia sitä, miksi naiseus ja naisten tietynlainen toimijuus herättävät aggressiivisuutta ja epävarmuutta, miten netinkäyttäjille voitaisiin tarjota turvallisia ympäristöjä ja missä kulkee raja sananvapauden harjoittamisen sekä nettikiusaamisen ja -ahdistelun välillä. Missä vaiheessa siis jo loukataan kanssaihmisen sananvapautta?

Vihapuheessa olennaisinta eivät ole yksittäiset uhrit. Olennaista on se, mihin sillä pyritään ja mitä sen taustalla on. Vihapuheella, trollaamisella ja häiriköinnillä tahdotaan vaientaa epäsuositut ihmiset, ryhmät ja mielipiteet, joista valtavirran vakioinhokkeja ovat feministinen näkökulma ja muut etuoikeuksia kritisoivat puheenvuorot. Seuraava viesti paistaa netin tappouhkauksista lievimmillään jopa Johanneksen kyllästyneeseen sävyyn: Tuo on jo kuultu, ja minun mukavuudenhaluni on tärkeämpää kuin heikompien kohtaama syrjintä. Sinä et anna minun rauhassa olla etuoikeutettu, ja minähän en etuoikeuksiani myönnä, eikö naisilla ja homoilla ja niillä muilla ole asiat jo tarpeeksi hyvin? Pane jo tuosta aiheesta turpa kiinni.

...~***~...

*Vaikka sanalle "misogynia" on olemassa suomenkielinen synonyymi "naisviha", käytän mieluummin lainasanaa, koska se on merkitykseltään mielestäni laajempi sekä vähemmän latautunut.

**Ks. kirjoitukseni Laasasen lähteistä lyhyesti.

***OK, en muista tapausta kovin hyvin, ja olen säilyttänyt Johannekselle suuntaamani kommentin tässä sellaisena kuin sen hänelle lähetin. Quinnia syytettiinkin enemmän siitä, että hän olisi maannut journalistien kanssa "saadakseen pelistään paremmat arvostelut". Pointtini on kuitenkin sama. Kun kiistelty nainen menestyy, hänen ei uskota oikeasti ansainneen menestystään, vaan hänen ajatellaan esimerkiksi maanneen tiensä huipulle.

****En näe sukupuolta kahtiajakoisena ilmiönä. Suhtaudun aiheeseen varovasti, koska en ole biologi, mutta uskon, että kovin moni ei tunne olevansa 100-prosenttisesti joko mies tai nainen sen enempää kuin monikaan tuskin on täysin hetero-, homo- tai aseksuaali. Näen sekä sukupuolen että seksuaalisuuden jatkumona miehuuden ja naiseuden sekä seksuaalisten tunteiden kohteiden ja voimakkuuden välillä. Vaikuttavia tekijöitä ovat fyysinen sukupuoli (eli se sukupuoli, johon kukin on syntynyt), hormonit, omat kokemukset ja ympäristö.

tiistai 14. huhtikuuta 2015

Hienoa, Tiina!

Tiina Lindfors on kirjoittanut tämänpäiväisen pääkolumnin Turun Sanomiin.

Upeaa, että joku uskaltaa vielä sohaista ampiaispesään ja puhua naisten ongelmista ja seksismistä omalla nimellään, vaikka naisvihan vähättely ja salaliittoteoriat "valtionfeminismistä" ovat rantautuneet suomalaiseenkin keskustelukulttuuriin. Joka muuta väittää, se ei ole joko seurannut nettikeskusteluja tai arvioinut keskusteluja tarpeeksi kriittisesti.

Uskallan tehdä sellaisen tulkinnan, että väitteet "feminismin tarpeettomuudesta" ovat juurikin osoitus siitä, miten kipeästi feminismiä vielä tarvitaan. Eihän kukaan kritisoi kannanottoja sananvapauden ja demokratiankaan puolesta, vaikka Suomi maailman demokraattisimpia maita onkin. Erityisen hyvän pointin Lindfors tekee siinä kohtaa, kun hän kuvailee, miten tiedostamatonta nykypäivän seksismi on. Juuri tämän tiedostamattomuuden vuoksi monelta jää huomaamatta, kuinka demokraattisen ja tasa-arvoisen pinnan alla piilee yhä naisvihamielistä tai muuten seksististä ajattelua.

Antifeministeiltä yleensä unohtuu sekin, että patriarkaaliset arvot ovat paitsi naisten, myös miesten ongelmien lähde. Nyt väistyvässä eduskunnassa enemmistö on miehiä ja silti meillä on edelleen pakollinen, miehiä koskeva asevelvollisuus. En ole huomannut, että nykyisenlaista asevelvollisuutta olisi eduskunnassa pahemmin kritisoitu. Korjatkaa, jos olen väärässä.

Vaikka laki sukupuolineutraalista avioliittolaista saatiinkin väistyvän eduskunnan aikaan läpi, tulisi kaikkien miettiä tällä viikolla äänestyskoppiin kulkiessaan, ketä kannattaa äänestää, jotta kaikkien sukupuolten ja seksuaali-identiteettien tasa-arvoa saataisiin edelleen kehitettyä.

Saa nähdä, millaisia kommentteja antifeministit Lindforsinkin kolumniin kirjoittavat. Sen verran olen heidänlaistensa nähnyt feministejä vastaan kiihottuneen, että en tiedä, tohdinko kyseisiä kommentteja lukea. Vaikka monet kirjoittavat asiallistakin kritiikkiä, ovat asialliset vasta-argumentit usein alatyylisten kommenttien seassa kuin neula heinäsuovassa. Tsemppiä Tiinalle ja toivon, että hän ei ota mahdollisia "telaketjufemakko"-kommentteja liian henkilökohtaisesti. Haukut kertovat haukkujasta itsestään enemmän kuin haukun kohteesta.

sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Miesasia-aktiivi: Testaa, onko sinusta tullut feminatsi! (Osa 1)

Useammin kuin kerran olen huomannut miesliikkeissä esiintyvän juuri jotain sellaista, mistä ne feminismiä itse syyttävät. Kas tässä joitain heittoja, jotka ovat tuntuneet ironisilta maskulistien ja muiden feminismin vastustajien suusta. Monesta kannanotosta tai jopa solvauksesta näkyy se, että tietoa on haettu vain sen perusteella, mikä vastaa omia ennakkokäsetyksiä, että feministisen kirjoittajan näkemykset on ymmärretty tahallaan väärin tai että puhujalta puuttuu täydellisesti itsekritiikki.

Suomi24 on oikea aivopierujen aarreaitta.

Joku voisi sanoa, että minun olisi parempi hakea lähteeni kirjoista tai muista ns. paremmista lähteistä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että kirjat ovat kuollut kirjain, jos niillä ei ole kannattajia ja lukijoita muualla kuin akateemisten keskuudessa. Kansan näkemys ratkaisee mielestäni sen, mikä tietyn ajatusmallin menestys vastaisuudessa on.

Tai näin ainakin demokratiassa pitäisi olla.

Vaikka feminismin vastustajia kulkee monella nimityksellä, käytän heistä nyt työni yksinkertaistamiseksi pääsääntöisesti nimitystä "MRA" (Men's Rights Activist). Heidän suustaan kuulee voimakkainta feminismin vastustusta niin suomalaisessa kuin anglo-amerikkalaisessa keskustelukulttuurissa. MRA on myös eräänlainen kattonimitys miesliikkeen edustajille. "Feminismin vastustaja" kuulostaa yksinkertaisesti kömpelöltä, ja lisäksi en pidä sanasta "antifeministi", koska se pitää sisällään sanan "feministi" sellaisen henkilön kohdalla, jonka ajatuksia en kannata.

Haluan tässä vaiheessa painottaa, että en vastusta miesliikettä tai maskulismia itsessään. Haluan vain puuttua tässä ja aiheen jatkopostauksissa siihen, miten eriskummallisia väitteitä ja heittoja feminismin vastustajien taholta on heitetty, miten tällaisten puheenvuorojen esittäjät usein ovat miesasia-aktiiveja ja miten he tahattomasti tuppaavat kuulostamaan juuri vastustamiensa olkinukkefeministien peilikuvilta.

Miesasia-aktiivi voi olla ilman, että olisi feminismin vastainen. Suomen kannalta positiivinen esimerkki on Miessakit ry.

Tämän teoksen kuunteleminen siivitti loistavasti kirjoitusurakkaani.

Ehdotan sitä taustakuuntelemiseksi, kun luet tätä kirjoitusta.

Esimerkki 1.

Miksi kukaan haluaa puolustaa feminismiä? He eivät aja tasa-arvoa vaan ainoastaan omaa etuaan ja Suomessa naisilla on muutenkin asiat niin hyvin ettei täällä feminismiä enää tarvita. Menisi feministit ja veisi feminisminsä sellaisiin maihin joissa sitä oikeasti tarvitaan ja joissa naisilla om huonot oltava kuten esimerkiksi Pakistan.

Nimimerkki "Femakot on tyhmiä", Suomi24:n Sinkku-palsta, ketju Laasanen avautuu netin rankasta miesvihasta. Viesti lähetetty 29.11.2014. http://keskustelu.suomi24.fi/t/12928515

Huh. Tähän kommenttiin tiivistyy niin monta antifeministien, laasaslaisten ja maskulistien aivopierua, että se riittää yksinään esimerkiksi pariinkin pointtiin, joita olen miettinyt miesasia- ja feminismikeskusteluja seuratessani.

1. "(Feministit) eivät aja tasa-arvoa..."

Monenko MRA:n olet nähnyt puhuvan naisten, queermiesten tai transmiesten asioista? MRA:t näyttävät ajattelevan, että tasa-arvo on naisten kohdalla jo toteutunut. Kumoan tämän väitteen esimerkissäni 2. Se, mikä miesasia-aktiiveilta toistaiseksi puuttuu, on laajempien asiayhteyksien hahmottaminen. Sen sijaan he keskittyvät sellaisiin yksittäisiin lakeihin ja tapauksiin, joissa länsimaalaisen heteromiehen tasa-arvoa on loukattu. En väitä, etteivät tällaiset tapaukset olisi totta, mutta en myöskään usko väitettä, että naisia tai feministejä voisi käyttää oikeutetusti niissä syntipukkina.

Feministit pikemminkin vastustavat seksismiä, mikä yleensä käsittää miehiinkin kohdistuvan seksismin. Uskallan väittää, että miesten vaikeus hakea apua kokemaansa väkivaltaan ja altavastaajan asema huoltajuuskiistoissa pohjautuvat patriarkaalisiin käsityksiin ns. miehen mallista. Tosimies kun "ei ota pataan naiseltaan", ja äitiä pidetään perinteisen ajattelutavan mukaan parempana vanhempana. (Asian kääntöpuolella vapaaehtoisesti lapseton nainen on edelleen kummajainen, mutta se onkin jo toinen aiheensa.)

2."...Suomessa naisilla on muutenkin asiat niin hyvin ettei täällä feminismiä enää tarvita."

Niin. Suomessa on demokratiakin niin hyvällä tolalla, ettei täällä vapailla vaaleilla valittua kansanedustusta enää tarvitse promota. Itsenäisyyspäiväjuhlan ja veteraanien muistamisenkin voisi jo unohtaa, eihän täällä ole sodittu enää yli 70 vuoteen. Venäjäkin on nykyään sellainen nallekarhu, että miksi omaa kansakuntaa ja itsenäisyyttä tarvitsisi vielä vaalia.

Miesliikkeenkin voisi heittää saman tien jorpakkoon. Kuuluuhan suomalaismies aivan samaan aineellisesti poikkeuksellisen hyvinvoivaan ja tasa-arvoiseen kansakuntaan kuin suomalaisnainenkin. Täällä sinun ei tarvitse pukeutua tietyllä tavalla tai elättää vanhempiasi, jos et halua. Sinun ei myöskään oleteta automaattisesti elättävän koko perhettäsi tai edes menevän naimisiin.

Pointtini on, että vaikka juridisesti naisen asema olisi suunnilleen yhtä hyvä kuin miehen, pinnan alla asenteissa naisvihamielinen ajattelu elää ja voi hyvin. Nainen saa aina seksiseuraa, oli hän sitten minkänäköinen tahansa; tätä laasaslaiset maskulistit ja katkeroituneet sinkut aina toitottavat. Ehkäpä niin, mutta asian kääntöpuolella irtosuhteita harrastavat naiset saavat osakseen huorittelua sekä "huonon naisen" maineen. Pahan tytön on vaikeaa löytää stereotyyppisten sukupuoliroolien takia vakavaa suhdetta, jos hänen maineensa tulee selville.

Maskulistien väitteet siitä, ettei feminismiä muka enää tarvita, on kuin sanoisi, ettei kastilaitos ole Intiassa enää ongelma, koska kastijärjestelmään perustuva syrjintä virallisesti kiellettiin Intian perustuslaissa vuonna 1950.*

Sain Suomi24:n Feminismi-palstalla viime marraskuussa keskustellessani kuulla, kuinka antifeministit ovat oikeita tasa-arvon kannattajia ja että olisin muka oikeasti enemmän heidän kanssaan samaa joukkoa. Myöhemmin samassa ketjussa minua blonditeltiin ja haukuttiin ääliöksi, ja lisäksi sain selville, että Ruotsin sukupuolisensitiivinen Egalia-päiväkoti on Feminismi-palstan vallanneille sankareille arka asia. Kyseenalaistetaanhan päiväkodissa perinteistä miehen mallia ja luetaan satuja, joissa esiintyy homosuhteessa elävä kirahvipariskunta.

Että sellaisia tasa-arvon airueita nuo Suomi24:n MRA:t.

*Tämän vertauksen jos Feminismi-palstalla esittäisi naisten seksistiseen kohteluun liittyen, saisi vastaukseksi varmasti uhrittelua ja krokotiilinkyyneleitä. Sinkku-palstalla taas sympatiaa ja plussaa sai eräs sellainen, joka vertasi naisten yksinäisyyttä ja miesten yksinäisyyttä siihen, miten erilaiset ovat köyhien olot Suomessa ja Venäjällä. Että se siitä feministien "uhrikompleksista". Tällainenkin osoittaa, että naisiin suhtaudutaan seksistisesti pelkkinä ruikuttajina, kun taas miesten ongelmat ovat niitä "oikeita ongelmia".

3. "Menisi feministit ja veisi feminisminsä sellaisiin maihin joissa sitä oikeasti tarvitaan ja joissa naisilla om huonot oltava kuten esimerkiksi Pakistan."

Voi teitä MRA-parkoja, kun teillä on täällä Suomessa niin huonot oltavat. Menkää vaikka Afganistaniin tai Sudaniin, jossa nuoria miehiä pestataan terroristijärjestöihin, ja miettikää uudelleen. Ja jos teitä miesten huonot pariutumismarkkinat harmittavat, niin menkää sitten sellaisiin maihin, joissa on vielä vallalla järjestetyt avioliitot.

Vaihtoehtoisesti voisitte käyttää aikanne paljon järkevämmin ja ruveta markkina-arvoteorian hokemisen sekä feministien ja naisten parjaamisen sijaan oikeasti hommiin miesten aseman parantamiseksi.

Esimerkki 2.

Naiskiintiöt on poistettava. Kaikille mahdollisuuksien tasa-arvo!

Kiintiöpolitiikan kritiikki pähkinänkuoressa.

Myönnän, että pidän naiskiintiöitä ja muunlaisiakin kiintiöitä kyseenalaisina, sillä en ole vielä kovin hyvin selvillä siitä, paljonko työmarkkinoilla tapahtuu syrjintää sukupuolen tai muun ominaisuuden perusteella. Keskitynkin nyt siihen, mikä miesasia-aktiivien taholla on lähin vastine kiintiöille, nimittäin naisten demonisointi seksuaalisen markkina-arvoteorian varjolla.

Henry Laasanen kirjoittaa tässä blogiartikkelissaan, miten naisten seksuaalista valtaa voisi vähentää rajoittamatta naisten seksuaalista itsemääräämisoikeutta. Kirjoituksessa on paljonkin sellaista, johon tahtoisin puuttua, mutta keskityn tässä pariin kohtaan. Ehdotus, joka viimeistään saa hälytyskellot soimaan omassa päässäni on kohta Valtion naisille suuntaamien tukien vähentäminen. Kohdassa sanotaan näin:

Hyvinvointivaltio toimii aviomiehen korvikkeena naisille. Mitä suuremmat ovat esim. yksinhuoltajille suunnatut tuet, sitä korkeammalle nousee naisen rima miehen ottamisen suhteen.

Tällä hetkellä miesten rahat kierrätetään veroina hyvinvointivaltion kautta naisille, jotta naisten ei tarvitse vaihtaa seksuaalisuuttaan elatukseen tavallisten tai alempitasoisten, mutta vakavaraisten miesten kanssa.

Tässäkin kysymyksessä feministit ovat kamppailleet aktiivisesti vähentääkseen naisten suoraa taloudellista riippuvuutta miehistä, eli lisätäkseen naisten seksuaalisen resurssin arvoa suhteessa miesten taloudelliseen resurssiin ja vähentääkseen miesten taloudellista itsemääräämisoikeutta.

Oman käsitykseni mukaan yksinhuoltajaäidit eivät ole kovin suuressa huudossa parisuhdemarkkinoilla itsekään. Tässä keskustelussa kahta parisuhdetta kaipaavaa yh-äitiä ojennetaan tyyliin "mitäs menitte ottamaan eron", vaikka nämä ylemmyydentuntoiset kommentoijat eivät edes tiedä ko. naisten yksinhuoltajuuden taustoja. Eipä se heille kuulukaan. Keskustelusta kuitenkin huomaa, miten naista saa demonisoida ja haukkua kranttuudesta sen perusteella, ettei kuka tahansa mies kelpaa. Lastenkin kannalta on parempi, että ei ota ketä tahansa "tavallista tai alempitasoista" miestä, vaikka tämä olisikin vakavarainen.

Koska jokaisella Suomessa on parisuhdemarkkinoilla mahdollisuuksien tasa-arvo, mielestäni yksinhuoltajille suunnattujen tukien vähentäminen tai poistaminen olisi eräänlaisen parisuhdemarkkinakiintiön luomista sellaisille miehille, jotka seksuaali- ja parisuhdemarkkinoilla eivät pärjää (seksuaalisen markkina-arvon teoriassa ATM, "alemman tason mies").

Sekä naisten seksuaalisen vallan vähentämiseen että sukupuolikiintiöihin liittyy oletus syrjinnästä. Seksuaalisen markkina-arvoteorian mukaan naisilla on etu parisuhdemarkkinoilla, mikä johtaa siihen, että ATM:t saattavat elää koko elämänsä parisuhdemarkkinoiden ulkopuolella. Sukupuolikiintiöihin (käytännössä naiskiintiöihin) taas liittyy oletus, että miehellä on työmarkkinoilla etulyöntiasema suhteessa samaa paikkaa hakevaan naiseen, jolla on samanlainen koulutus, työkokemus ja pätevyys.

En ole varma, kohdistuuko naisiin epäreilua kohtelua työmarkkinoilla. Sen sijaan tiedän, että seksielämässä ja parisuhdemarkkinoilla toisilla ihmisillä käy "parempi flaksi" kuin toisilla. Tämä on epäreilua, mutta toisaalta on evoluutiopsykologian mukaista valita kahdesta vaihtoehdosta viehättävämpi. Se on valitettavasti aina pois siltä, jota ei sillä kertaa onnistanut.

Laasanen kannattaa myös "markkinoinnin avaamista halvalle ulkomaalaiselle seksinmyynnille". Kannatan prostituution laillistamista sellaisissa raameissa, että turvalliset ja oikeudenmukaiset puitteet on taattu sekä myyjälle että ostajalle. Kuvioihin ei liittyisi parittamista, prostituoidut olisivat itsenäisiä ammatinharjoittajia ja vähintään 18-vuotiaita, seksin myynti tapahtuisi poliisin vartioimilla alueilla, asiakkailla ja tarvittaessa prostituoiduilla olisi yksityisyydensuoja, ja kondomi kuuluisi palvelun hintaan. Toisin sanoen seksinmyynti ei olisi aivan halpaa, jos se täyttäisi puitteet, joita itse pidän eettisen prostituution edellytyksenä.

Suomalaisen naisen seksuaalisen vallan vähentäminen sinkkunaisten tukiin kajoamalla olisi mielestäni jopa epäreilumpaa kuin naiskiintiöt. Matalammat tuet koskettaisivat kokonaista väestönosaa (jopa sellaisia yksinhuoltajaäitejä, jotka ovat lesboja), kun taas sukupuolikiintiöt koskettavat vain niitä, jotka tiettyjä työpaikkoja hakevat.

Jos kiintiöt työpaikoilta poistetaan, voisivatko laasaslaiset sitten lakata kannattamasta ATM:ien keinotekoisesti helpotettua asemaa parisuhdemarkkinoilla (ja siten evoluutiossa)?

Tiedän, että yksinäisyys on ongelma monelle miehelle (ja naisellekin), mutta yksinäisyyttä voi lievittää muutenkin kuin seksin saantia helpottamalla. Esimerkiksi kuunteluapua sekä harrastus- ja ryhmätoimintaa voi tuoda paremmin sellaisten ulottuville, jotka helposti eristäytyvät.

Esimerkki 3.

SCUM. SCUM! SCUM!!11!!

Feminismin vastustajien suosima yhden sanan argumentti Suomi24:n Feminismi-palstalla.

BVBM. BVBM! BVBM!!!!!!1111 (vasta-argumenttini)

Tuliko sanomani yllä selväksi? ;) No, ei se mitään. Minä avaan nuo lyhenteet ja sen, mitä niiden taustalla on.

SCUM-manifesti on amerikkalaisen radikaalifeministin, Valerie Solanasin, vuonna 1967 julkaisema, välillä satiiriksi luonnehdittu teos. En ole lukenut kirjaa enkä kannata radikaalifeminismiä, mutta MRA:t usein käyttävät teosta keppihevosena feministejä kritisoidakseen ja haukkuakseen. Tosiasiassa en ollut kuullut koko teoksesta ennen kuin luin feminismin vastustajien kirjoituksia Suomi24:n Feminismi-palstalla.

Sanan "SCUM" sanotaan olevan lyhenne ilmauksesta "Society for Cutting Up Men", joka esiintyi kirjan ensimmäisessä painoksessa. Myöhemmin on väitetty, että lyhenne ja sen pitkä versio olisivat olleet kustantajan, eivät Solanasin, keksimiä. Kirjassa esiintyy voimakkaita väkivaltaisia kannanottoja miehiä vastaan, minkä MRA:t muistavat aina mainita. Virheellisesti MRA:t myös ajattelevat "SCUM"illa myös viitattavan miehiin, mutta tosiasiassa Solanas tarkoittaa sillä tietynlaisia, "ei-kilttejä" naisia:

The conflict, therefore, is not between females and males, but between SCUM -- dominant, secure, self-confident, nasty, violent, selfish, independent, proud, thrill-seeking, free-wheeling, arrogant females, who consider themselves fit to rule the universe, who have free-wheeled to the limits of this `society' and are ready to wheel on to something far beyond what it has to offer -- and nice, passive, accepting `cultivated', polite, dignified, subdued, dependent, scared, mindless, insecure, approval-seeking Daddy's Girls, who can't cope with the unknown, who want to hang back with the apes, who feel secure only with Big Daddy standing by, with a big strong man to lean on and with a fat, hairy face in the White House, who are too cowardly to face up to the hideous reality of what a man is, what Daddy is, who have cast their lot with the swine, who have adapted themselves to animalism, feel superficially comfortable with it and know no other way of `life', who have reduced their minds, thoughts and sights to the male level, who, lacking sense, imagination and wit can have value only in a male `society', who can have a place in the sun, or, rather, in the slime, only as soothers, ego boosters, relaxers and breeders, who are dismissed as inconsequents by other females, who project their deficiencies, their maleness, onto all females and see the female as worm.

Ote Valerie Solanasin kirjasta SCUM-manifesti (1967)

Aika rankkaa luettavaa, eikö? Ja tuo koko kappale oli kokonainen virke.

SCUM-manifestiin sen enempää kantaa ottamatta korostan, että en ole lukenut kirjaa, EIKÄ siihen viittaa kovin moni muukaan nykyaikainen feministi. En usko, että kovin moni nykyfeministi kannattaa kirjaa saati on yleensä kuullut siitä. Itse sanoudun irti kaikenlaisesta väkivallasta (oli se sitten tosissaan tai satiirin varjolla esitettyä), ja vastustan myös tiukkaa kahtiajakoa sukupuolten välillä. MRA:t ja muut feminismin vastustajat käyttävät SCUM-manifestia epäoikeudenmukaisesti lyömäaseena nykyfeministejä vastaan. Jos manifesti ei, rakas lukijani, sanonut sinulle mitään ennen kuin törmäsit tekstiini, on siis parempi, että kuulit SCUMista ensin minulta etkä feminismin vastustajalta. "SCUM-kritiikin" varjolla on helppo leimata feministit miestenvihaajiksi.

Nyt toiseen kummalliseen lyhenteeseen: BVBM.

David Futrelle ottaa asian puheeksi feministiselle sivustolleen We Hunted the Mammoth marraskuussa 2010 kirjoittamassaan artikkelissa. Paul Elam on kirjoittaja eräällä erittäin naisvihamielisellä MRA-sivustolla A Voice For Men. BVBM on lyhenne ilmauksesta "Bash a Violent Bitch Month", jolla Elam tarkoitti eräässä postauksessaan sitä, että vaimojensa hakkaamien miesten pitäisi piestä vaimonsa. Sukupuoliroolinormisto kun sanelee, että mies ei saa lyödä naista, vaikka nainen löisi ensin. (Tämä lienee ongelma Suomessakin, mutta sen sijaan, että kannustaisin ketään väkivaltaan, kannatan tietoisuuden lisäämistä miesten kokemasta parisuhdeväkivallasta ja sitä, että tarpeeksi monet miehet uskaltaisivat hakea apua.)

Tältä näyttää Elamin naisvastainen propaganda:

Lähde: David Futrelle

Näin siis kirjoittaa 2010-luvulla elävä, lukijoidensa suosima miesasiaradikaali.

Seuraavan kerran, kun minun käsketään ottaa kantaa siihen, mitä joku sekopääradikaali on kirjoittanut jossain rapakon toisella puolella liki 50 vuotta sitten, kysyn kriitikoltani:

-Miten voit olla miesasia-aktiivi, kun kerran on Paul Elam ja BVBM?

torstai 5. helmikuuta 2015

Onko Disneyn "Aladdin" rasistinen?

Monet Tumblr:n Disney-feministit ovat ottaneet elokuvan Aladdin (1992) hampaisiinsa. Heidän mielestään Aladdin ja Jasmine muistuttavat ulkomuodoltaan enemmän länsimaalaisia, kun taas pahikset ja tavikset on kuvattu enemmän arabin näköisinä.

Tällaisissa asiayhteyksissä alan miettiä, ketkä oikeasti ovatkaan rasisteja. Ne, jotka piirtävät hahmot tietynlaisiksi vai ne, jotka tulkitsevat hahmojen etniset piirteet tietynlaisiksi? Omasta mielestäni sankaripari Aladdin ja Jasmine eivät näytä yhtään vähemmän arabialaisilta kuin muutkaan elokuvan arabit. Disneyllä ja monella muullakin studiolla on taipumus piirtää sankarit kauniiksi ja pahikset ja tavikset rumemmiksi tai persoonallisemmiksi. Lisäksi Jasmine ei ole ainoa Disney-prinsessa, jolla on höpsön oloinen isä. Elokuvassa Prinsessa Ruusunen esiintyvän prinssi Phillipin isä on hyvin saman oloinen.

Koska Disneyn elokuvat Prinsessa Ruususesta Mulaniin noudattavat hahmoiltaan samaa kaavaa, en ymmärrä, miksi Aladdinin hahmojen olisi pitänyt saada positiivista erityiskohtelua. On totta, että Yhdysvallat oli käynyt Persianlahden sotaa ennen Aladdinin julkaisua, millä saattoi olla vaikutusta siihen, miten arabit elokuvassa esitetään. Lisäksi on ymmärrettävää, että elokuvan ensimmäisestä laulusta poistettiin myöhemmissä julkaisuissa viittaus korvan leikkaamiseen; elokuvan arabikatsojat itse pitivät sanoja loukkaavina. En kuitenkaan ymmärrä, miksi todennäköisesti keskiaikaan sijoittuva Lähi-idän kylä olisi pitänyt kuvata ilman kohtausta, jossa lainvartija uhkaa leikata leivän varastaneelta Jasminelta käden. Sellainen sensuuri olisi mielestäni ollut vähän sama, kuin jos elokuvasta Notre Damen kellonsoittaja olisi jätetty mainitsematta noitavainot, roviot sekä etnisyydeltään ja ulkomuodoltaan poikkeaviin ihmisiin kohdistuva syrjintä.

Mahdollinen rasismi ja syrjintä on hyvä tiedostaa, ja on tärkeää, että Tumblr-feministit tuovat esille seikkoja, jotka monelta katsojalta jäävät helposti huomaamatta. Sijaisloukkaantuminen ei kuitenkaan ole hyväksi kenellekään.

sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Ruohonjuuritason vallasta

Kun kommentoin eräässä YouTube-keskustelussa, että en yleensä törmää feministien taholta vihapuheeseen ja että näen nettikeskusteluissa feministejä ja naisiakin vastaan suunnattua vihapuhetta sitäkin useammin, minulle vastattiin, että miesvihamielisyyttä löytyy varsinaisesta feministikirjallisuudesta.

Taannoin mieleeni juolahti, että ruohonjuuritason reaktiot saattavat käytännössä olla yhteiskunnallisesti merkittävämpiä kuin aatteesta kirjoitettu ”virallinen” kirjallisuus tai edes akateemisen sukupuolentutkimuksen nimissä tuotettu materiaali. Uskon, että lopulta vain kourallinen aatteen kannattajista tai vastustajista on perehtynyt aihetta koskevaan kirjallisuuteen, olipa sitten kyseessä feminismi, kapitalismi, sosialismi tai mikä tahansa muu aate. Useimmiten valitaan tai muistetaan vain omaa maailmankuvaa tukevia tekstejä (ks. confirmation bias), mikä näkyykin siinä, miten esimerkiksi Suomi24:n feminismikeskustelussa aatteen vastustajat hokevat SCUM-manifestia todisteena olettamalleen ”feministiselle” miesvihalle.

Palaan nyt siihen, miten valistuneimmat feminismin vastustajat perustelevat minulle feminismivastaisuuttaan kertomalla lukemastaan feministisestä kirjallisuudesta. Myönnän, että en tunne alan kirjallisuutta vielä kovin hyvin. Koska feminismi ei ole uskonto, feminismin käsite on kuitenkin hyvin liukuva, ja monen muunkin aatteen sisällä on erilaisia koulukuntia. Näin ollen en ymmärrä sitä, miksi jotain aatetta puolustaakseen tai vastustaakseen on oltava täysin lukenut. Mielestäni feminismin ydin on naisten oikeuksien puolustaminen, mikä yleensä parantaa myös miesten ja muiden sukupuolten asemaa. Esimerkki tästä on muun muassa seksistisen kielenkäytön kritiikki.

Koska tiedonhaku on nykyään lyhytjänteistä ja varsinaisia kirjallisuuteen perehtyneitä on harvassa, yhteiskunnassa leviävät asenteet ovat demokraattisissa valtioissa mielestäni merkittävämpiä kuin se, millaisia mielipiteitä yksittäiset kirjailijat ja tutkijat ilmaisevat. Ruohonjuuritasollahan kansalaiset vaikuttavat äänestämiskäyttäytymisellään, ja vaikutusvaltaa tuppaavat saamaan populistit, jotka vetoavat äänestäjiinsä ilmaisemalla mielipiteitä ja kannanottoja, jotka on usein muodostettu lähes yhtä valikoiden kuin ruohonjuuritasolla. Lisäksi populistien teksteissä ja puheissa asioita yksinkertaistetaan rajusti ja tehdään vastakkainasetteluja ”meidän” ja ”niiden” välillä. Jussi Halla-ahon teksteissä meitä ja niitä ovat suomalaiset veronmaksajat sekä vihreät (naiset) ja maahanmuuttajat, Henry Laasasen kirjoituksissa taas puhutaan suomalaisista miehistä ja pojista sekä feministeistä. Sekä Halla-ahon että Laasasen kehutaan puhuvan asioista ”niiden oikeilla nimillä”.

Sorrun itsekin usein uskomaan kanssani samaa mieltä olevia, mutta mielestäni maahanmuuton ongelmista puhuessaan Halla-aho todellakin on usein oikeilla jäljillä. Hälytyskellot soivat päässäni viimeistään siinä vaiheessa, kun hän tuomitsee kaikki ympäristöpuolueet tekopyhyydestä sen perusteella, että vihreät EU-mepit ajavat autolla julkisten välineiden tai polkupyörän sijasta:

Vihreät ovat moraalisesti niin paljon muiden ihmisten yläpuolella, että heillä on varaa fuskata hieman. Ero peruskonservatiiviseen ihmiseen, kuten allekirjoittaneeseen, on siinä, että vihreällä sädekehällä varustettu ihminen ei aloita maailman parantamista omasta itsestään vaan muista ihmisistä. Tähän ilmiöön törmää usein vihreiden poliitikkojen kanssa niin pienissä kuin suurissa asioissa. He kulkevat nenä pystyssä, eivät vastaa tervehdyksiin ja kohtelevat töykeästi niin vääränmielisiä poliitikkoja kuin avustavaa henkilökuntaakin. Heillä ei liioin ole mitään estoja käyttää täysimääräisesti hyväkseen kaikenlaisia epäekologisia mukavuuksia, joita talo tarjoaa.

Ote Halla-ahon blogikirjoituksesta Rajaseudun rahastajasta ja kompensatorisesta etiikasta (3.11.2014).

Kun olen Halla-ahon kanssa samaa mieltä tai hän saa minut suuttumaan joitain sellaisia ryhmiä kohtaan, joista minulla on omia ikäviä kokemuksia tai uutisista saatua kielteistä kuvaa, saatan vilkaista miehen osoittamat lähteet ohimennen. Kun taas ärsyynnyn kyseistä poliitikkoa kohtaan, huomaan helpommin, millaisella rusinat pullasta -menetelmällä hän lähteitään lukee tai valitsee.

Rönsyilevän pohdintani lopuksi totean, että medialukutaidon opettaminen on erityisen olennaista, jotta ainakin demokratioissa asuvat saisivat välineitä lukemansa ymmärtämiseen ja asenteidensa kriittiseen tutkailuun. Vaikka kansanedustaja tai sellaiseksi pyrkivä osaisikin ilmaista mielipiteensä sulavasti joko puhuen tai kirjoittaen, kauniin kuoren alla voi piillä yllättäviä olkinukkeja tai muita argumentointivirheitä. Ehkäpä vastapuolen ”kukkahattutädillä”, ”lassukalla”, ”femakolla”, ”rasistipersulla” tai ”luddiitilla” on kuin onkin painavaa asiaa.