Tiedosta etuoikeutesi!

Jos kirjoitukseni otsikko herättää sinussa vastareaktion, tajuat varmaan kuuluvasi etuoikeutettujen joukkoon tai ainakin tiedät, keistä tällöin yleensä puhutaan mutta et näiden ryhmien etuoikeuksia tahdo syystä tai toisesta myöntää. Suomalaisena sekä suomen kieltä puhuvana ja ymmärtävänä todennäköisesti kuitenkin kuulut etuoikeutettuihin.

"Tiedosta etuoikeutesi!" Tämä feministien ja muiden sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kannattajien käyttämä ja etuoikeussotureiden nälvimä lausahdus on harmillisen usein väärin ymmärretty. Mikä siinä oikein on, että itsekritiikki ja omien, ansaitsemattomien etujen myöntäminen niin usein käsitetään itseinhoksi tai, näin suomalaisittain, rähmällään olemiseksi. Helkkari, jopa "tiedostaa"-verbi on suomalaisessa kulttuurissa saanut epämiellyttävän elitistisen vivahteen samaan tapaan kuin "rikastuttaa"-verbi. Tämän tietää jokainen, joka on vähänkään vilkaissut maahanmuuttokriitikoiden kirjoituksia.

Suomalaiselle kulttuurille on ominaista jonkinlainen elitismin pelko sekä alemmuuden tunne, liekö se sitten perua siitä, että suurimmaksi osaksi historiaamme olemme olleet jonkin isomman vallan provinssi - ensin Ruotsin, sitten Venäjän. Nyt taas olemme EU:n "mallioppilas". Käsite "suvaitsevaisto" viittaakin hyväosaisiin poliitikkoihin sekä kulttuurihenkilöihin, jotka vastustavat vihapuhetta. (Kokonaan eri asia on, mitä "suvaitsevaiston" edustajat oikeasti ajattelevat. Alatyylisten mielipiteiden esittäminen on melkoinen poliittinen itsemurha, varsinkin, jos poliitikolla on jo valmiiksi hyvä maine ja asema eli paljon hävittävää.) Brittiläinen stand up -koomikko Dick Coughlan on kuitenkin todennut, että "poliittisen korrektiuden" käsite on enemmän oikeistoajattelijoiden luoma tyhjä uhkakuva kuin mikään oikea ilmiö. Hän sanoo podcastissaan osuvasti, että jos tuota käsitettä ei olisi, se tarkoittaisi vain, ettei käyttäydy kuin täysi ääliö muita kohtaan ja sano kaikkea, mitä sylki suuhun tuo.

Onkin harmillista, että Suomessa ei ole samanlaista ruohonjuuritason feminismiyhteisöä kuin esimerkiksi englanninkielisessä sosiaalisessa mediassa, eikä sosiaalisen etuoikeuden termistöäkään ole samoissa määrin saatavilla suomeksi kuin englanniksi. Miten suomentaisit vaikkapa sanan "entitlement"? Suomi todellakin kaipaisi järjestäytynyttä feminististä toimintaa jossain muussakin kuin Naisasialiitto Unionin muodossa, joka ei edelleenkään hyväksy esimerkiksi transnaisia joukkoihinsa ja jonka toimintaan tällaisen tavallisen pulliaisen on kynnys osallistua. Näin päällimmäiseksi suomalainen keskustelukulttuuri tuntuu olevan täynnä miesasiaslaktiiveja, "maahanmuuttokriitikoita" sekä muita, jotka eivät sosiaalisia aatteita suostu ymmärtämään ja jotka tuntevat olevansa sorrettuja, jos joku yrittää huomauttaa heitä heidän suhteellisesta hyväosaisuudestaan. Suomalaiseen ruohonjuureen ismit eivät juuri uppoa. Ääriliikehdinnän vähäisyyden kohdalla se on hyve, mutta siinä taas pahe, että ei vaivauduta oikeasti ottamaan selvää eri aatteista muualta kuin jostain MV-lehdestä tai muista lähteistä, jotka jo valmiiksi vahvistavat omaa maailmankuvaa.

Minä suomalaisena, keskiluokkaisena ja cis-sukupuolisena ainakin tiedostan etuoikeuteni, eikä se tarkoita sitä, että jotenkin pyytelisin anteeksi sitä, että olen valkoihoinen, koulutettu ja ns. hyvään perheeseen syntynyt suomalainen. Tiedosta etuoikeutesi -lausahduksen tarkoitus on pikemminkin sen ymmärtäminen, että ns. poliittinen epäkorrektius ei ole automaattisesti mikään rohkeuden osoitus, vaan että on oikeasti olemassa ryhmiä, joiden asemaa vihamielisyys tai tökerö kielenkäyttö vahingoittaa oleellisesti enemmän kuin sitä, joka minkäkin tökeryyden "sananvapauden" nimissä on laukomassa. Tuskinpa sinäkään menet haukkumaan jokaista vastaantulijaa, vaikket siitä joutuisikaan vankilaan.

Ehkä nykyaikaan liittyvä moraalinen harmaus ja oman etuoikeutetun aseman menetyksen pelko onkin se, mikä "Check your privilege" -tokaisulle irvailijoita liikuttaa. Avioliitto ei merkitse miehelle enää sitä, että seksin saanti olisi taattua, sillä nainen ei ole Suomessa enää taloudellisesti riippuvainen miehen tuloista. Ylioppilastutkinto ja hyväosaiseen perheeseen syntyminen ei tarkoita sitä, että saisi automaattisesti töitä. Nopea tiedonvälitys ja internet melkeinpä velvoittavat siihen, että ymmärtää maailmaa laajemmin sen sijaan, että helposti syyttelisi naapurin maahanmuuttajaa siitä, että itsellä menee huonosti.

Jotkut miesaktiivit ovat kääntäneet koko etuoikeuden käsitteen pyllylleen. Feminismi ei siis kelpaa, mutta sen käsitteet kylläkin. Naisilla on muka etuoikeutta, koska meille seksin saanti on keskimäärin helpompaa kuin miehille. En kuitenkaan näe ihmisen perusoikeutena sitä, että pääsee käsiksi toisen ruumiiseen. Siksi pitäisin suomalaista miestä edelleen etuoikeutettuna suomalaiseen naiseen nähden vaikkapa siltä osin, että mies joutuu vähemmän  todennäköisesti seksuaalisen väkivallan kohteeksi kuin nainen. Tämäkään ei tarkoita sitä, että "syyttelisin" miehiä tästä oikeudesta. Miehen suurempi oikeus omaan ruumiiseensa on vain kylmä fakta, joka vaikkapa laasaslaisten sopisi muistaa seuraavan kerran, kun miettivät naisten "seksuaalista valtaa".

Tiedän kyllä, että moni länsimaalaisnainen on joutunut muslimimiesten ahdistelun kohteeksi, josta uudenvuoden aatto Kölnissä oli varsin kurja, tuore esimerkki. Minun on vaikea sanoa, missä määrin teot johtuvat uskonnosta ja kulttuurista, missä määrin taas luokkaeroista sekä vieraantumisen tunteista ja taloudellisesta syrjäytymisestä. Kuitenkin näilläkin miehillä on miehuuden tuomaa etuoikeutta naisiin nähden siinä missä kantaväestönkin miehillä. Etuoikeus on monimutkainen käsite. Siinä, missä länsimaalaisella naisella on valkoista, taloudellista ja valtakulttuurista etuoikeutta moneen maahanmuuttajamieheen nähden, on miehellä taas miehistä etuoikeutta ja valtaa.

Moni ihmettelee, miksi muslimit eivät tuomitse terrorismia ja naisiin kohdistuvaa syrjintää sankoin joukoin. Sen lisäksi sanotaan, että suomalaisessa kulttuurissa on aina tuomittu naisiin kohdistuva seksuaalinen väkivalta ja lääppiminen. Jälkimmäisestä olen melko lailla kyllä samaa mieltä, mutta jos suuri osa länsimaalaisiin naisiin kohdistuneesta väkivallasta on parisuhteen sisällä tapahtuvaa, niin missä ovat suomalaisten miesten marssit naisten kokemaa parisuhdeväkivaltaa vastaan? Miksi kommenttiosastoilla puhutaan, että "jaahas, taas feministit ovat vihaamassa suomalaista miestä", kun suomalaisten itse harjoittama seksuaalinen väkivalta tuodaan esille? Väkisinkin tulee mieleen, että vaikka meillä ei kunniamurhia ja sukuelinten silpomista hyväksytä, niin suomalaista miestä ei saisi koskaan kritisoida mistään ja lähisuhdeväkivallasta pitäisi mediassa vaieta, koska emmehän me suomalaiset tietenkään hyväksy lähisuhdeväkivaltaa! Mutta maahanmuuttajamiehet, nehän niitä pahoja ovat, senkin tyhmä femakko. Ai miten niin muka tuomitsen ryhmän ihmisiä? En ole rasisti, olen realisti! Ja jos vielä kehtaat sanoa, että minulla on suomalaisena miehenä etuoikeutta tulla kohdelluksi yksilönä eikä kasvottomana maahanmuuttajana, niin vihaat suomalaisuutta ja erityisesti suomalaisia miehiä. (Sorry, mopo karkasi käsistä... oikeasti tämäntyyppistä kirjoittelua olen kuitenkin nähnyt esimerkiksi Turun Sanomien kommenttiosastolla.)

Myönnän, että Kölnin tapahtumat ovat panneet minut miettimään monelta kantilta maahanmuuttoa, ja entisenä "halla-aholaisena" minullakin on vaara unohtaa oma suomalainen etuoikeuteni ja kohdistaa vihamielisyyttä maahanmuuttajiin ryhmänä, mitä taas en suomalaisiin ryhmänä kohdista. Pakolaisuus, maahanmuutto sekä länsimaalaisten suhde näihin on monimutkainen ilmiö, ja maahanmuuttokriitikot ovat yleensä syyttelemässä maahanmuuttajia ja "suvaitsevaistoa" sen sijaan, että kritisoisivat niitä, joiden ansiota nykyinen pakolaisaalto on, eli Yhdysvaltain ja Venäjän kaltaisia suurvaltoja. On helppo kohdistaa viha marginaaliin, "niihin muihin", kuin ymmärtää, että lännellä on sormensa vahvasti pelissä, mitä tulee Lähi-idän ongelmiin ja sitä myötä niiden kansalaisten heikompiosaisuuteen. Kannattaa muistaa, että länsimaat tukevat muun muassa Saudi-Arabiaa, onhan sielläpäin öljyn kaltaisia rikkauksia.

 

Lopuksi liitän tähän listan tyypillisistä etuoikeuksista. Nyt pisteille. ;)

-Olen mies

-Olen valkoinen

-Olen keskiluokkainen

-Minulla on korkea koulutustaso

-Olen mieleltäni ja ruumiiltani terve

-Minulla ei ole synnynnäisiä terveysvaikeuksia tai vammoja

-Kuulun kotimaani pääuskontokuntaan

-Puhun maani pääkieltä

-Olen hetero

-Olen cissukupuolinen (tunnen siis kuuluvani sukupuoleen, joka minulle on syntymässäni määritelty)

Jos siis vastasit useimpaan kohtaan kyllä, niin onnittelut, olet vahvasti etuoikeutettu, ja sinulla on täysi oikeus nauttia etuoikeuksistasi. Muista kuitenkin, että oikeuden mukana tulee myös valtaa ja vastuuta, joten mieti, miten puhut niistä, jotka ovat sinua heikommassa asemassa. Etuoikeus ei tarkoita myöskään sitä, että elämäsi olisi ongelmatonta - se tarkoittaa vain, että sinulla on enemmän resursseja ja todennäköisesti sosiaalista pääomaa selvitä tilanteista kuin niillä, joilla etuoikeuksia ei yhtä paljon ole.

 

Pohdintaa kolonialismista ja vallankäytöstä

Hyvin usein läntisten teollisuusmaiden puuttumista kehittyvien maiden asioihin nimitetään "kolonialismiksi". En ole vielä kovin perehtynyt feminismissä ja sosiologiassa käytettävään sanastoon*. Kuitenkin sen verran, mitä olen eri blogeissa keskustelua seurannut, "kolonialismin" ja "etuoikeuden" käsitteitä käytetään suhteellisen paljon. Usein kirjoituksissa jää hieman epämääräiseksi, mitä näillä tarkalleen ottaen tarkoitetaan. Tästä huolimatta ja osittain juuri siksi tahdon puuttua vaikeaan aiheeseen juuri nyt.

Ensinnäkin maahanmuutto, kansojen väliset suhteet ja sukupuolten tasa-arvo ovat kuuma peruna erityisesti näin eduskuntavaalien alla. Toiseksi blogiartikkeleja kirjoittaessani otan paitsi kantaa, myös haen ja käsittelen tietoa. Mieleeni aukeaa uusia kysymyksiä, joihin saatan löytää vastauksia jo kirjoitusprosessini aikana. Jos taas jotkin kysymykset jäävät avoimiksi, voin palata niihin jossain myöhemmässä kirjoituksessani uudelleen. 

Kolonialismin käsitän siten, että paitsi että se tarkoittaa siirtomaavallan eli imperialismin harjoittamista käytännössä sekä sen jälkimaininkeja (postkolonialismi), siihen liittyy myös alisteisen kulttuurin häivyttäminen marginaaliin.

Kulttuuri ja kansat voivat marginalisoitua vaikka seuraavin tavoin:

• alkuperäiskansojen kulttuuri sulautetaan valtakulttuuriin
• siirtomaan alkuperäiskansat ja -kulttuuri jäävät valtavirtamediassa edustamatta
• alkuperäiskansojen ei anneta vaalia kulttuuriaan tai se jopa yritetään häivyttää

Nykyisessä keskustelussa kolonialismina pidetään usein sitäkin, että valtamediassa jokin alkuperäis- tai vähemmistökulttuuri esitetään alentuvasti ja/tai eksploitatiivisesti vauraan, yhä valtaa pitävän, lännen näkökulmasta.

Tämä aasialais-yhdysvaltalaisten feministien ylläpitämä satiirideittisivu kritisoi sitä, miten rikkaat länsimaalaismiehet hankkivat itselleen postimyyntivaimon Itä-Aasiasta siinä uskossa, että aasialaisnaiset ovat alistuvampia, eksoottisempia ja feminiinisempiä kuin emansipoituneet amerikkalaissiskonsa. Pidän itsekin kyseenalaisena postimyyntideittisivustoja sekä sitä, että hankitaan itselle vaimo jostain maasta, jota feminismi ei ole vielä "pilannut". Ajatus on erittäin seksistinen ja kyllä, kolonialistinen.

Moraalisesti harmaalle alueelle mielestäni astutaan, kun etuoikeutetun länsimaalaisen ja ei-länsimaalaisen väliseen dynamiikkaan 1) ei liity suoraa alistamista 2) tai ei-länsimaalaisiin kulttuureihin yritetään vaikuttaa tavalla, jota etuoikeutettu itse pitää positiivisena. Asian monimutkaisuutta lisää se, jos kyseessä on 3) maahanmuuttajiin eli länteen enemmän tai vähemmän vapaaehtoisesti tulleisiin ihmisiin vaikuttaminen.

1) Anita Sarkeesian on verrannut videosarjassaan Women as Background Decoration seksiturismiin sitä, kun tietokonepeleissä esitettyjä, ei-pelattavia itämaisia ja mustia naisia tirkistellään ja pelaajan hahmo ostaa heiltä seksiä. Nainen on Sarkeesianin sanoin "eksoottinen mauste", jonka pelaaja voi nauttia silmänruokana tai suoranaisena terveyden lähteenä, jolloin seksin harrastaminen prostituoidun kanssa rinnastuu välipala-automaatin käyttöön.

Suhtautumiseni peliväkivaltaan ja seksualisoituihin naisiin on ambivalentti, koska vaikka tuen tasa-arvoa ja ihmisoikeuksia, kannatan suurinpiirtein yhtä vahvasti myös yksilönvapauksia. Hyväksyn pornon ja prostituutionkin sellaisissa rajoissa, että kenenkään yksilönvapauksia ei poljeta, ketään ei vahingoiteta ja että välikappaleina ei ole lapsia, eläimiä eikä kehitysvammaisia.

Ei-pelattavat seksiobjektinaiset eivät siis aiheuta minussa voimakkaita tunteita suuntaan tai toiseen. Vaikka eksoottiset naiset muistuttavat seksiturismista ja entisten siirtomaiden naisiin kohdistuvista hyperseksuaalisista stereotypioista, peleissä esineellistetään paljon myös länsimaalaisia ja valkoihoisia naisia.

Toisaalta miehet esiintyvät peleissä jopa valkoisiin länsimaalaisnaisiin suhteutettuna huomattavasti harvemmin. 

Vielä hankalammaksi kolonialismikeskustelu käy, kun aletaan miettiä toimijoita. Jotkut puhuvat yhä "sortajista" (oppressor) ja "sorretuista" (oppressed). Kärkevimmät feministit ja rasismin vastustajat pitävät länsimaalaista, etuoikeutettua miestä sekä valkoista länsimaalaista naista edellä mainittuina ja maahanmuuttajia, seksuaalivähemmistöjä, vammaisia ja monia naisia alistettuina. "Sortamisen" käsite on ylipäätänsä kiistanalainen, ja voi aiheuttaa voimakkaan vastareaktion niissä, joita pidetään siitä vastuussa. Lisäksi Suomen asema on mutkikas, koska maamme ei ole ollut koskaan siirtomaavalta, vaan pikemminkin vallan kohde Ruotsin ja Venäjän vallan aikoina.

2) Musliminaisten huivinkäyttöä perustellaan yleensä sillä, että huivi antaa maahanmuuttajamusliminaisille liikkumavapautta ja sillä, että on musliminaisia, jotka käyttävät huivia uskonnollisista syistä ilman sukunsa miesten painostusta. Jotkut huivia käyttävät naiset ovat vieläpä feministejä joko sekulaarissa tai islamistisessa mielessä. Jälkimmäisellä tarkoitan sitä, että Koraanista haetaan perusteita omalle feminismille.

Sanon rehellisesti, että pidän islamin ja feminismin suhdetta todella ristiriitaisena. Musliminaisilla on oikeus harjoittaa uskontoaan siinä, missä muillakin, mutta monet feministit yleensä tuovat esille sitä, miten yhteiskunnan valta- ja alistamissuhteet voivat tulla esille hyvin huomaamattomillakin tavoilla. Koska edellä esittelemäni tietokonepelinaisten seksualisointi on eräs tällainen ilmiö, miksi länsimaalaisen feministin olisi väärin tuoda muslimifeministille huoltaan siitä, miten patriarkaalisena islam näkökulmastamme tulee esille? Miksi tällainen olisi alentuvaa tai kolonialistista?

En tunne islamia kovin hyvin, joten minun on paha mennä sanomaan, että islam on kaikista maailman uskonnoista erityisen seksistinen. Raamatustakin löytyy paljon kohtia, jotka asettavat naisen alisteiseen asemaan suhteessa mieheen ja joissa miesten välinen seksi tuomitaan. Olennaista on kuitenkin se, että monissa muslimimaissa Koraania tulkitaan vielä nykyään paljon tiukemmin kuin kristillisenemmistöissä maissa yleensä. Niinpä siveyssääntöjäkin noudatetaan tavalla, joka nykyaikaisittain tuntuu patavanhoilliselta.

Vaikka miestäkin neuvotaan käsittääkseni pukeutumaan melko peittävästi, huivin käyttö on selkeä erottava tekijä miehen ja naisen pukeutumisessa. Hiusten peittäminen kertoo paljon siitä, että nainen nähdään lähtökohtaisesti seksiobjektina, mies taas naisen siveyden uhkana. Tämä on seksististä molempia sukupuolia kohtaan. 

Feministisellä Jezebel-sivustolla on Meher Ahmadin artikkeli Does FEMEN Believe Muslim Feminists Are a Thing?. FEMEN on ukrainalainen feministinen ryhmä, jonka jäsenet esiintyvät ylävartalo paljaana protestoidakseen patriarkaattia ja poliittista sortoa vastaan. Tunisialainen FEMENin jäsen Amina Tyler taas oli saanut kertomansa mukaan tappouhkauksia maansa uskonnollisilta radikaaleilta. 

Artikkelissa kuitenkin keskitytään kritisomaan ryhmän tapaa protestoida islamia ja sen piirissä harjoitettavaa naisten sortoa vastaan; Musliminaisten ja Tylerin puolesta FEMEN kun järjesti mielenosoituksen "International Topless Jihad Day" eli kansainvälisen yläosattoman jihadin päivän.

Pidän artikkelissa surkuhupaisana ja ajallemme valitettavan tyypillisenä sitä, että vaikka Internetissä alasti protestimielessä poseeranneet musliminaiset ovat saaneet tappouhkauksia ja joutuneet kotimaassaan vainon kohteeksi tempauksensa vuoksi, kirjoittaja keskittyy siihen, miten alentuvasti FEMEN hänen mielestään suhtautuu musliminaisiin. Näihin sanoihin Ahmad päättää kirjoituksensa:

The women of FEMEN use their bodies as a medium to get their message across, but the shock of their nudity- any nudity- offends Muslim society at its core. Their condescending belief that Muslim women need saving only adds insult to injury. In Muslim countries, nudity will definitely get people's attention, but whether that leads to constructive progress is still up for question.

The overwhelming message that seems to be emanating from FEMEN to Muslim women is, "You're not doing it right." But to me, anyone telling a woman what to do is anti-feminist.

FEMENin kannanotot ovat siis väärin, koska alastomuus loukkaa muslimiyhteisöä? Jösses, mikä älynväläys. Koko ryhmän ideahan on nimenomaan provosointi. Ymmärrän, että Ahmadia -nimensä perusteella- itse muslimitaustaisena nyppii ajatus, että FEMEN taistelee "musliminaisten vapauden" puolesta alastomuudella provosoimalla, minkä vuoksi hän keskittyy artikkelissa muistuttamaan lukijoitaan siitä, että konservatiivisten, huivia käyttävien musliminaisten keskuudessa on jo feminismiä. Ahmad osoittaa ymmärryksensä olevan jälkimmäisten tuohtuneen reaktion puolella.

Konservatiivisten muslimifeministien reaktiot muistuttavat minua lisäksi amerikkalaisesta Women Against Feminism -sivusta. Koska minulla menee hyvin, en tarvitse feminismiä. Olen feministi ja käytän huivia, mutta en ota huomioon sitä, että läheskään kaikki muslimisisareni eivät käytä huivia ilman sukunsa miesten painostusta.

Tilanne on mielestäni ristiriitainen, koska omasta näkökulmastani JA myönnettäköön, islamia tuntemattomana länsimaalaisena muslimivaltiot ovat läpeensä patriarkaalisia ja naisia alistavia. Toisaalta taas lännen teollisuusmailla on poliittinen, taloudellinen ja aseellinen ylivalta suhteessa mihinkään Lähi-idän tai Afrikan maahan, panipa mikä tahansa näistä maista kuinka paljon vaikka Yhdysvaltoja vastaan hanttiin. Geopoliittisessa mielessä muslimit ja muslimivaltiot ovat siis marginaalissa, mikä tekee muslimimaissa harjoitettua kulttuuria sekä islamia vastaan protestoimisen kyseenalaiseksi. Jotkuthan sanovat, että on sopivaa tehdä pilaa valtakulttuurista ja valtaapitävistä, mutta rasismia ja syrjintää tehdä pilaa sellaisista, joiden katsotaan olevan oikeuksiltaan ja kulttuuriltaan heikossa asemassa. Toisin sanoen, jos menen sanomaan musliminaiselle, että riisuutumalla taistelen oikeuksiesi puolesta, saatan syyllistyä ns. whitesplainingiin.

Kommentoija LouisaMaybe12 on pukenut omat ajatukseni sanoiksi paremmin kuin itse osaisin:

I respect Muslim Feminists and I think they do a lot of good work. However, I disagree with them that Islam is a positive religion for women or gender equality. I disagree with them that religious cultures that instruct women on how to dress or behave have a place in what feminism is trying to achieve. Islam (along with other religions) have contributed to situations where women don't have equal rights, opportunities, or access to healthcare.

I don't believe that respecting Muslim women and their rights means that you have to stop being critical of Islam and how it affects women.

3) Blogissa Feministien vuoro on kolonialismia yhtenä aiheenaan käsittelevä, Johanna Hiitolan kirjoittama artikkeli Feminismi, tasa-arvo ja suomalainen keskustelu. Silmiinpistävintä artikkelissa on se, että väite "tasa-arvo on jo toteutunut Suomessa" kumotaan sillä, miten (oletettavasti muslimimaista tulleita) maahanmuuttajaperheitä valistetaan tasa-arvosta suomalaisin mittapuin. Hiitolan mielestä maahanmuuttajia valistettaessa unohdetaan suomalaiset tasa-arvo-ongelmat.

Vaikka olen sitä mieltä, että tasa-arvo kantasuomalaistenkaan keskuudessa ei ole vielä toteutunut, maahanmuuttajaperheistä samassa asiayhteydessä puhumisesta tulee auttamatta mieleen vanha klisee "hakkaavathan suomalaismiehetkin vaimojaan". Sen vuoksi suomalaisten perheiden ja maahanmuuttajaperheiden ongelmista puhuminen samassa lauseessa tuntuu hieman väkinäiseltä. Vaikka artikkelissa ei perheväkivaltaa ja muslimeja suoranaisesti mainita, sukupuoliroolit ja kunniamurhat ovat kuitenkin muslimiperheiden ongelmista puhuttaessa tyypillisiä aiheita.

On kyseenalaista toimia kuin FEMEN ja yrittää vapauttaa toisessa maassa ja kulttuurissa asuvia musliminaisia, mutta mielestäni Suomessa asuvilta muslimeilta on kohtuullista odottaa samojen lakien noudattamista kuin kantasuomalaisilta. Tämän takia on mielestäni suorastaan perverssiä vähätellä (muslimi)maahanmuuttajaperheissä esiintyviä ongelmia sen varjolla, ettei kantasuomalaistenkaan välinen tasa-arvo ole vielä toteutunut.

Kun mietin sitä, miten feminismiä voisi levittää sellaisiin kulttuureihin, joissa tasa-arvo länsimaalaisessa mielessä ei vallitse, tärkeintä on esiintyä itse positiivisena esimerkkinä. Koska Amina Tyler harjoittaa itse sellaista feminismiä kuin FEMEN, FEMENin olisi kai kannattanut tyytyä tukemaan häntä eikä kaikkia musliminaisia. Näin whitesplaining ja konservatiivisempien muslimifeministien loukkaaminen olisi vältetty.

***

*Tällä hetkellä minulla on työn alla kirjojen Mies vailla tasa-arvoa (toim. Arno Kotro ja Hannu T. Sepponen) ja Takaisku (Susan Faludi) lukeminen. Sivistys. (Y)

Onko Disneyn "Aladdin" rasistinen?