Tiedosta etuoikeutesi!

Jos kirjoitukseni otsikko herättää sinussa vastareaktion, tajuat varmaan kuuluvasi etuoikeutettujen joukkoon tai ainakin tiedät, keistä tällöin yleensä puhutaan mutta et näiden ryhmien etuoikeuksia tahdo syystä tai toisesta myöntää. Suomalaisena sekä suomen kieltä puhuvana ja ymmärtävänä todennäköisesti kuitenkin kuulut etuoikeutettuihin.

"Tiedosta etuoikeutesi!" Tämä feministien ja muiden sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kannattajien käyttämä ja etuoikeussotureiden nälvimä lausahdus on harmillisen usein väärin ymmärretty. Mikä siinä oikein on, että itsekritiikki ja omien, ansaitsemattomien etujen myöntäminen niin usein käsitetään itseinhoksi tai, näin suomalaisittain, rähmällään olemiseksi. Helkkari, jopa "tiedostaa"-verbi on suomalaisessa kulttuurissa saanut epämiellyttävän elitistisen vivahteen samaan tapaan kuin "rikastuttaa"-verbi. Tämän tietää jokainen, joka on vähänkään vilkaissut maahanmuuttokriitikoiden kirjoituksia.

Suomalaiselle kulttuurille on ominaista jonkinlainen elitismin pelko sekä alemmuuden tunne, liekö se sitten perua siitä, että suurimmaksi osaksi historiaamme olemme olleet jonkin isomman vallan provinssi - ensin Ruotsin, sitten Venäjän. Nyt taas olemme EU:n "mallioppilas". Käsite "suvaitsevaisto" viittaakin hyväosaisiin poliitikkoihin sekä kulttuurihenkilöihin, jotka vastustavat vihapuhetta. (Kokonaan eri asia on, mitä "suvaitsevaiston" edustajat oikeasti ajattelevat. Alatyylisten mielipiteiden esittäminen on melkoinen poliittinen itsemurha, varsinkin, jos poliitikolla on jo valmiiksi hyvä maine ja asema eli paljon hävittävää.) Brittiläinen stand up -koomikko Dick Coughlan on kuitenkin todennut, että "poliittisen korrektiuden" käsite on enemmän oikeistoajattelijoiden luoma tyhjä uhkakuva kuin mikään oikea ilmiö. Hän sanoo podcastissaan osuvasti, että jos tuota käsitettä ei olisi, se tarkoittaisi vain, ettei käyttäydy kuin täysi ääliö muita kohtaan ja sano kaikkea, mitä sylki suuhun tuo.

Onkin harmillista, että Suomessa ei ole samanlaista ruohonjuuritason feminismiyhteisöä kuin esimerkiksi englanninkielisessä sosiaalisessa mediassa, eikä sosiaalisen etuoikeuden termistöäkään ole samoissa määrin saatavilla suomeksi kuin englanniksi. Miten suomentaisit vaikkapa sanan "entitlement"? Suomi todellakin kaipaisi järjestäytynyttä feminististä toimintaa jossain muussakin kuin Naisasialiitto Unionin muodossa, joka ei edelleenkään hyväksy esimerkiksi transnaisia joukkoihinsa ja jonka toimintaan tällaisen tavallisen pulliaisen on kynnys osallistua. Näin päällimmäiseksi suomalainen keskustelukulttuuri tuntuu olevan täynnä miesasiaslaktiiveja, "maahanmuuttokriitikoita" sekä muita, jotka eivät sosiaalisia aatteita suostu ymmärtämään ja jotka tuntevat olevansa sorrettuja, jos joku yrittää huomauttaa heitä heidän suhteellisesta hyväosaisuudestaan. Suomalaiseen ruohonjuureen ismit eivät juuri uppoa. Ääriliikehdinnän vähäisyyden kohdalla se on hyve, mutta siinä taas pahe, että ei vaivauduta oikeasti ottamaan selvää eri aatteista muualta kuin jostain MV-lehdestä tai muista lähteistä, jotka jo valmiiksi vahvistavat omaa maailmankuvaa.

Minä suomalaisena, keskiluokkaisena ja cis-sukupuolisena ainakin tiedostan etuoikeuteni, eikä se tarkoita sitä, että jotenkin pyytelisin anteeksi sitä, että olen valkoihoinen, koulutettu ja ns. hyvään perheeseen syntynyt suomalainen. Tiedosta etuoikeutesi -lausahduksen tarkoitus on pikemminkin sen ymmärtäminen, että ns. poliittinen epäkorrektius ei ole automaattisesti mikään rohkeuden osoitus, vaan että on oikeasti olemassa ryhmiä, joiden asemaa vihamielisyys tai tökerö kielenkäyttö vahingoittaa oleellisesti enemmän kuin sitä, joka minkäkin tökeryyden "sananvapauden" nimissä on laukomassa. Tuskinpa sinäkään menet haukkumaan jokaista vastaantulijaa, vaikket siitä joutuisikaan vankilaan.

Ehkä nykyaikaan liittyvä moraalinen harmaus ja oman etuoikeutetun aseman menetyksen pelko onkin se, mikä "Check your privilege" -tokaisulle irvailijoita liikuttaa. Avioliitto ei merkitse miehelle enää sitä, että seksin saanti olisi taattua, sillä nainen ei ole Suomessa enää taloudellisesti riippuvainen miehen tuloista. Ylioppilastutkinto ja hyväosaiseen perheeseen syntyminen ei tarkoita sitä, että saisi automaattisesti töitä. Nopea tiedonvälitys ja internet melkeinpä velvoittavat siihen, että ymmärtää maailmaa laajemmin sen sijaan, että helposti syyttelisi naapurin maahanmuuttajaa siitä, että itsellä menee huonosti.

Jotkut miesaktiivit ovat kääntäneet koko etuoikeuden käsitteen pyllylleen. Feminismi ei siis kelpaa, mutta sen käsitteet kylläkin. Naisilla on muka etuoikeutta, koska meille seksin saanti on keskimäärin helpompaa kuin miehille. En kuitenkaan näe ihmisen perusoikeutena sitä, että pääsee käsiksi toisen ruumiiseen. Siksi pitäisin suomalaista miestä edelleen etuoikeutettuna suomalaiseen naiseen nähden vaikkapa siltä osin, että mies joutuu vähemmän  todennäköisesti seksuaalisen väkivallan kohteeksi kuin nainen. Tämäkään ei tarkoita sitä, että "syyttelisin" miehiä tästä oikeudesta. Miehen suurempi oikeus omaan ruumiiseensa on vain kylmä fakta, joka vaikkapa laasaslaisten sopisi muistaa seuraavan kerran, kun miettivät naisten "seksuaalista valtaa".

Tiedän kyllä, että moni länsimaalaisnainen on joutunut muslimimiesten ahdistelun kohteeksi, josta uudenvuoden aatto Kölnissä oli varsin kurja, tuore esimerkki. Minun on vaikea sanoa, missä määrin teot johtuvat uskonnosta ja kulttuurista, missä määrin taas luokkaeroista sekä vieraantumisen tunteista ja taloudellisesta syrjäytymisestä. Kuitenkin näilläkin miehillä on miehuuden tuomaa etuoikeutta naisiin nähden siinä missä kantaväestönkin miehillä. Etuoikeus on monimutkainen käsite. Siinä, missä länsimaalaisella naisella on valkoista, taloudellista ja valtakulttuurista etuoikeutta moneen maahanmuuttajamieheen nähden, on miehellä taas miehistä etuoikeutta ja valtaa.

Moni ihmettelee, miksi muslimit eivät tuomitse terrorismia ja naisiin kohdistuvaa syrjintää sankoin joukoin. Sen lisäksi sanotaan, että suomalaisessa kulttuurissa on aina tuomittu naisiin kohdistuva seksuaalinen väkivalta ja lääppiminen. Jälkimmäisestä olen melko lailla kyllä samaa mieltä, mutta jos suuri osa länsimaalaisiin naisiin kohdistuneesta väkivallasta on parisuhteen sisällä tapahtuvaa, niin missä ovat suomalaisten miesten marssit naisten kokemaa parisuhdeväkivaltaa vastaan? Miksi kommenttiosastoilla puhutaan, että "jaahas, taas feministit ovat vihaamassa suomalaista miestä", kun suomalaisten itse harjoittama seksuaalinen väkivalta tuodaan esille? Väkisinkin tulee mieleen, että vaikka meillä ei kunniamurhia ja sukuelinten silpomista hyväksytä, niin suomalaista miestä ei saisi koskaan kritisoida mistään ja lähisuhdeväkivallasta pitäisi mediassa vaieta, koska emmehän me suomalaiset tietenkään hyväksy lähisuhdeväkivaltaa! Mutta maahanmuuttajamiehet, nehän niitä pahoja ovat, senkin tyhmä femakko. Ai miten niin muka tuomitsen ryhmän ihmisiä? En ole rasisti, olen realisti! Ja jos vielä kehtaat sanoa, että minulla on suomalaisena miehenä etuoikeutta tulla kohdelluksi yksilönä eikä kasvottomana maahanmuuttajana, niin vihaat suomalaisuutta ja erityisesti suomalaisia miehiä. (Sorry, mopo karkasi käsistä... oikeasti tämäntyyppistä kirjoittelua olen kuitenkin nähnyt esimerkiksi Turun Sanomien kommenttiosastolla.)

Myönnän, että Kölnin tapahtumat ovat panneet minut miettimään monelta kantilta maahanmuuttoa, ja entisenä "halla-aholaisena" minullakin on vaara unohtaa oma suomalainen etuoikeuteni ja kohdistaa vihamielisyyttä maahanmuuttajiin ryhmänä, mitä taas en suomalaisiin ryhmänä kohdista. Pakolaisuus, maahanmuutto sekä länsimaalaisten suhde näihin on monimutkainen ilmiö, ja maahanmuuttokriitikot ovat yleensä syyttelemässä maahanmuuttajia ja "suvaitsevaistoa" sen sijaan, että kritisoisivat niitä, joiden ansiota nykyinen pakolaisaalto on, eli Yhdysvaltain ja Venäjän kaltaisia suurvaltoja. On helppo kohdistaa viha marginaaliin, "niihin muihin", kuin ymmärtää, että lännellä on sormensa vahvasti pelissä, mitä tulee Lähi-idän ongelmiin ja sitä myötä niiden kansalaisten heikompiosaisuuteen. Kannattaa muistaa, että länsimaat tukevat muun muassa Saudi-Arabiaa, onhan sielläpäin öljyn kaltaisia rikkauksia.

 

Lopuksi liitän tähän listan tyypillisistä etuoikeuksista. Nyt pisteille. ;)

-Olen mies

-Olen valkoinen

-Olen keskiluokkainen

-Minulla on korkea koulutustaso

-Olen mieleltäni ja ruumiiltani terve

-Minulla ei ole synnynnäisiä terveysvaikeuksia tai vammoja

-Kuulun kotimaani pääuskontokuntaan

-Puhun maani pääkieltä

-Olen hetero

-Olen cissukupuolinen (tunnen siis kuuluvani sukupuoleen, joka minulle on syntymässäni määritelty)

Jos siis vastasit useimpaan kohtaan kyllä, niin onnittelut, olet vahvasti etuoikeutettu, ja sinulla on täysi oikeus nauttia etuoikeuksistasi. Muista kuitenkin, että oikeuden mukana tulee myös valtaa ja vastuuta, joten mieti, miten puhut niistä, jotka ovat sinua heikommassa asemassa. Etuoikeus ei tarkoita myöskään sitä, että elämäsi olisi ongelmatonta - se tarkoittaa vain, että sinulla on enemmän resursseja ja todennäköisesti sosiaalista pääomaa selvitä tilanteista kuin niillä, joilla etuoikeuksia ei yhtä paljon ole.

 

Kommenttini netin misogyniakeskusteluun

Kirjoitustauon jälkeistä puheripulia   

 

Toimittaja Kaarina Hazard käsittelee maaliskuussa Anna-lehden sivuille julkaisemassaan kolumnissa Turpa kiinni internetissä esiintyvää naisvihaa raikkaan suoraan ja itselleen ominaisesti räväkkään sävyyn.

En suoranaisesti ole Hazardin vakilukija, ja toimittajan vuonna 2010 Iltalehteen kirjoittama kolumni Ludvig Borga jakoi mielipiteitä ymmärrettävistä syistä. Vaikka Hazardin kirjoituksen ydin on valtamedian arvostelu, keskittyi useimpien (itseni mukaan lukien) huomio Hazardin viljelemiin, hmm, värikkäisiin kuvailuihin tuolloin vastikään kuolleesta Tony Halmeesta. Hyvän maun rajoilla taiteileva puheenvuoro kirvoittikin usean kantelun JNS:lle.

Hazardin provosoiva tyyli sopii kuitenkin mainiosti misogynian* arvosteluun; suorapuheinen nainen kun ei edelleenkään ole mikään varsinainen ihanne**. Kiitän Kaarina Hazardia siitä, että hän uskaltaa tuoda ikävän aiheen esille omalla nimellään ja roisejakaan ilmauksia kaihtamatta - eiväthän trollitkaan niitä kaihda.

Mielenterveyteni säilyttääkseni en nykyään lue kommenttiosastoja yhtä aktiivisesti kuin ennen, mutta kuten arvata saattaa, tuonkin tekstin kommenteissa on niitä, jotka sanovat, että "tuo nettihäiriköinti nyt on yleinen ilmiö, ei vain naisiin kohdistuva".

Tässä eräs poiminta: 

Johannes 6.3.2015, 11:13 
Miksi tästäkin nyt pitää kirjoittaa? Aivan yleistä nettikäyttäytymistä ja siitä ei tarvitse välittää. Koska sehän on tosiasia että tähän internetin sananvapaus-ilmiöön on mahdotonta vaikuttaa, miettikääs kuinka monta “huora” kommenttia on tähänkin jo sadellut, ne on vain sensuroitu pois.

Jos ei tällainen käytös viihdytä niin suosittelen vain pysymään poissa filtteröimättömiltä sivuilta. Mikäli tämä viesti filtteröitäisiin, niin siinä on syy miksi sensurointi on taas väärin. Mielipide on kaikilla ja se joka ei osaa käsitellä sitä oikein, voi vaikuttaa itse siihen suhtautumiseensa. Muuten ihan hyvin kirjoitettu, aihe vain turhan puhki kulutettu…

Johannes, ehkä puhki kulunut aihe, mutta ikävä kyllä se on edelleen nostettava ajoittain pöydälle, ja Hazard on tuonut sen esille hienosti, omalla anteeksipyytelemättömällä tavallaan. 

Älä väitä, ettei nettihäiriköinnissä olisi minkäänlaista misogynistä sävyä. Kuinka monta kertaa olet törmännyt kenenkään miespoliitikon ulkonäön arvosteluun mediassa? “Munattomaksi” ja “ämmäksi” kyllä saatetaan haukkua, ja sen jotkut virheellisesti tulkitsevat miesvihaksi, vaikka naiseutta tuollaisilla herjoilla nimenomaan paheksutaan. Kun Zoe Quinn teki pelin Depression Quest, hyökättiin heti henkilöä vastaan ja sanottiin, että tuo muija nyt on saanut työnsä reittä pitkin kiipeämällä***. Pelin plussat ja miinukset lähes sivuutettiin. Miespuolisen pelintekijän kohdalla sukupuoli tuskin olisi ollut mikään merkittävä seikka, olisi vain naurahdettu, että hah, tekipä jätkä surkean pelin.

En ymmärrä, miksi misogynian kriitikoiden kriitikot eivät tuomitse nettihäiriköijiä, vaan ne, jotka tuota häirintää tuovat esille. Jos jotkin aiheet kyllästyttävät, ei niistä tarvitse lukea. Pikemminkin voi sitten mennä itse puolustamaan keskusteluihin niitä, joita lytätään. Homma toimii vähän niin kuin koulun piha – kiusaamisen hiljaiset hyväksyjät mahdollistavat kiusaamisen.

Ylläolevan kirjoituksen olen laatinut vastauksena Johannekselle, mutta mielelläni julkaisen sen omassa blogissanikin herättääkseni aiheesta keskustelua  yleisemmin ja toiseksi viritelläkseni uudelleen blogiani, joka oli muutaman kuukauden tauolla. Kolmanneksi Johanneksen kommentissa toistuu aika moni kulunut argumentti, johon törmään, kun joku uskaltaa sanoa, että jopa teollistuneissa länsimaissa misogyniset asenteet elävät ja voivat hyvin.

Misogynia tai naiseuteen kohdistuva kielteisyys on kyllä aiempaa lievempää mutta myös verhotumpaa ja epäsuorempaa. Lukekaa vaikka seksirikosuutisia sekä niiden kirvoittamia, raiskaajia puolustelevia kommentteja ja miettikää rikollisten saamia tuomioita. Kuitenkin haukomme oikeamielisesti henkeämme, kun kuulemme, miten teokraattisissa muslimimaissa nainen tarvitsee neljä miespuolista todistajaa, ennen kuin häntä voidaan pitää syyttömänä omaan raiskaukseensa. Eihän meillä länsimaissa ole lainkaan tällaista ajattelua, ei tietenkään... 

Lopuksi haluan vielä nostaa pari kommenttia, jotka herättelevät allekirjoittaneessa toivoa ihmiskuntaa kohtaan.

Äijä itsekin 6.3.2015, 12:02
Ja heti äijät kommentoimassa kuinka tällainen urpoilu nyt vaan kuuluu nettiin ja kuina miehet saavat samaa kohtelua. Pro tip: ei kuulu eivätkä saa
 
Ajatuksia 6.3.2015, 12:58
On jo pelottavaa, että suomalaiset miehet pitävät raiskaus- ja tappouhkauksia normaalina nettikäyttäytymisenä.

Kärkevä kielenkäyttö ja ivaaminen on tyypillistä nettikeskusteluissa ja useimmat sen ymmärtävät ja sietävät.

Se, että kaivetaan naisen kotiosoitteet, työpaikat ja muut henkilökohtaiset tiedot esiin, uhataan raiskata ja tappaa koulu- tai työmatkalla, ei ole millään tavalla normaalia. Ei netissä eikä missään muuallakaan. Se ei ole sanavapautta.

Sanavapautta on se, että saa sanoa mielipiteensä ilman, että tarvitsee pelätä väkivaltaa sen takia.
 
aliisa 6.3.2015, 15:36
Eli jos nainen uhataan raiskata ja tappaa, on uhriutumista jos siitä nostaa metelin? Googlettakaapa vaikka henkilö anita sarkeesian ja tutustukaa hieman siihen, millaiset mittasuhteet tällainen pikku vihapuhe netissä voi saada. Mietitään sen jälkeen uudestaan, onko se nyt oikein, että netissä huoritellaan ja huudellaan miten tykätään, koska eihän kenenkään ole sinne pakko tulla kuuntelemaan jos ei kestä, niinhän?

Haluan näihinkin sen verran kommentoida, että misogynia itsessään ei ole automaattisesti miesten tai naisten harjoittamaa. Naisetkin voivat olla vihamielisiä tai epäluuloisia muiden naisten naiseutta tai jopa omaa naiseuttaan kohtaan. Maailma on patriarkaalinen, eikä kukaan ole saari. Misogynia voi näkyä myös naisten keskinäisenä huoritteluna tai esimerkiksi tyytymättömyytenä omaa tai muitten naisten ylipainoa kohtaan. 

Liian usein keskustelu jumiutuu sille tasolle, että kuka on uhri ja kuka tekijä. Vaikka mielestäni misogynia ja patriarkaatti ovat oikeita ilmiöitä, ne aiheuttavat haittaa kaikille**** sukupuolille. Mielestäni pitäisi sormella osoittelun sijaan pohtia sitä, miksi naiseus ja naisten tietynlainen toimijuus herättävät aggressiivisuutta ja epävarmuutta, miten netinkäyttäjille voitaisiin tarjota turvallisia ympäristöjä ja missä kulkee raja sananvapauden harjoittamisen sekä nettikiusaamisen ja -ahdistelun välillä. Missä vaiheessa siis jo loukataan kanssaihmisen sananvapautta?

Vihapuheessa olennaisinta eivät ole yksittäiset uhrit. Olennaista on se, mihin sillä pyritään ja mitä sen taustalla on. Vihapuheella, trollaamisella ja häiriköinnillä tahdotaan vaientaa epäsuositut ihmiset, ryhmät ja mielipiteet, joista valtavirran vakioinhokkeja ovat feministinen näkökulma ja muut etuoikeuksia kritisoivat puheenvuorot. Seuraava viesti paistaa netin tappouhkauksista lievimmillään jopa Johanneksen kyllästyneeseen sävyyn: Tuo on jo kuultu, ja minun mukavuudenhaluni on tärkeämpää kuin heikompien kohtaama syrjintä. Sinä et anna minun rauhassa olla etuoikeutettu, ja minähän en etuoikeuksiani myönnä, eikö naisilla ja homoilla ja niillä muilla ole asiat jo tarpeeksi hyvin? Pane jo tuosta aiheesta turpa kiinni.

 

...~***~...

*Vaikka sanalle "misogynia" on olemassa suomenkielinen synonyymi "naisviha", käytän mieluummin lainasanaa, koska se on merkitykseltään mielestäni laajempi sekä vähemmän latautunut.

**Ks. kirjoitukseni Laasasen lähteistä lyhyesti.

***OK, en muista tapausta kovin hyvin, ja olen säilyttänyt Johannekselle suuntaamani kommentin tässä sellaisena kuin sen hänelle lähetin. Quinnia syytettiinkin enemmän siitä, että hän olisi maannut journalistien kanssa "saadakseen pelistään paremmat arvostelut". Pointtini on kuitenkin sama. Kun kiistelty nainen menestyy, hänen ei uskota oikeasti ansainneen menestystään, vaan hänen ajatellaan esimerkiksi maanneen tiensä huipulle.

****En näe sukupuolta kahtiajakoisena ilmiönä. Suhtaudun aiheeseen varovasti, koska en ole biologi, mutta uskon, että kovin moni ei tunne olevansa 100-prosenttisesti joko mies tai nainen sen enempää kuin monikaan tuskin on täysin hetero-, homo- tai aseksuaali. Näen sekä sukupuolen että seksuaalisuuden jatkumona miehuuden ja naiseuden sekä seksuaalisten tunteiden kohteiden ja voimakkuuden välillä. Vaikuttavia tekijöitä ovat fyysinen sukupuoli (eli se sukupuoli, johon kukin on syntynyt), hormonit, omat kokemukset ja ympäristö.

Laasasen lähteistä lyhyesti

Naisellisen naisen puheen tulee olla "täynnä sympatiaa" eikä hänen tule käyttää "vulgaaria kieltä".

Tuossa oli pari piirrettä, joita sosiologi ja maskulisti Henry Laasanen tieteellisen neutraalisti lukee tekstissään Millainen on naisellinen nainen osaksi "traditionaalisesti määriteltyä naiseuden sisältöä". Tämän naisellisuuden tiivistelmän Laasanen on tehnyt yksittäisten nettikeskustelujen ja muutenkin melko epäakateemisten sivustojen pohjalta. Lukekaa kirjoitus omalla vastuullanne ja muistakaa, että Laasanen on vain "viestintuoja" - hän ei ole lainkaan samaa mieltä siitä, mitä naisellisuudesta sanotaan, ja Laasasen blogikirjoituksen aihe sekä hänen lähteensä nyt vain sattuivat valitsemaan itsensä. Neuvon teitä lukemaan tämän mainion vastineen Laasasen kirjoituksen luettuanne.

Huomionarvoista on sekin, että myöhemmän kirjoituksensa Millainen on miehekäs mies? Laasanen on tehnyt pääosin akateemisen kirjallisuuden pohjalta. No, on joukossa yksi Warren Farrellinkin kirja, mutta ero niin lähteiden määrässä kuin laadussakin on huomattava, kun verrataan siihen, mihin Laasanen tyytyy naisellisuutta määritellessään. Että se siitä viestintuojan ampumisesta.

Yritän olla keskittymätttä yksittäisiin kirjoittajiin liikaa, vaikka Henry Laasaselle minulla olisi oikeastaan useampikin vastine mielessä. En tahdo antaa hänelle sen enempää näkyvyyttä kuin hänellä jo on ilman, että kritisoin hänen argumenttiensa ja lähteidensä heikkoutta. Hänet on hyvä tietää kuitenkin sen takia, että hänellä on aggressiivinen kannatus pienen mutta äänekkään miesasia- ja antifeministiryhmän keskuudessa, ja myös siksi, että suosiosta huolimatta hänen kirjoituksissaan on porsaanreikiä, joita hänen kannattajansa itse eivät tahdo nähdä. (Näistä porsaanrei'istä lähteiden tarkoitushaluinen valinta on vain yksi.) Neuvon siis suhtautumaan Laasaseen ja hänen populistisiin argumentteihinsa todella varauksellisesti. Propsit annan hänelle kuitenkin siitä, että hän on todella maininnut lähteensä toisin kuin monet muut kirjoittajat.

Suomi ja vahvan johtajan kaipuu

Pessimisti ei pety, sanotaan. Sanonta pitää paikkansa tänäänkin. Vaikka tiedän suomalaisten olevan konservatiivista porukkaa, olin silti yllättynyt jatkojytkystä. Mielestäni perussuomalaiset saivat melko voimakasta kritiikkiä viime hallituskaudella eivätkä lunastaneet kansan odotuksia. Kovimman näpäytyksen saikin kokoomus, joka oli ollut hallitusvastuussa kuluneen kahdeksan vuoden aikana eikä ollut saanut laman aikana niin paljon aikaan kuin odotettiin.

Minulla ei ole sinällään antipatioita Alexander Stubbia (kok.) kohtaan, ja hän pärjäsi pääministerin tehtävässään hyvin siihen nähden, että hänelle oli jäänyt pätkähallitus ja että hän joutui vastaamaan vaikeisiin kysymyksiin Kreikka-lainoista ja sotesta. Stubbin nuorekas ja kansainvälinen tyyli tuli kuitenkin aikaan, jolloin kansa kaipasi nyt pääministeriksi nousevan Juha Sipilän (kesk.) kaltaista vahvaa ja perinteisemmän oloista johtajaa.

Olen itse kannoiltani liberaali ja toivoin, että pienpuolueilla olisi ollut tällä kertaa mahdollisuus. Vaalihaastatteluja katsoessani iso miinus minulta oli kuitenkin monen itselleni muuten sopivan ehdokkaan liika geenimuuntelukielteisyys, liian optimistinen suhtautuminen maahanmuuttoon sekä kansainvälisen terrorismin ja kasvavan rikollisuuden uhkien vähättely. "Rajat auki" -politiikkaa perusteltiin monasti sillä, että "eihän Suomessa ole terrorin uhkaa ollut entuudestaankaan". Ei tarvitse olla mikään Marie Curie keksiäkseen tälle selityksiä. Nopeimmin mieleeni tulevat Suomen kulttuurinen ja väestöllinen homogeenisyys sekä se, että emme ole Nato-maa saati osallistuneet "terrorisminvastaisiin" sotiin (ja hyvä niin).

Vaikka ehdokkaani ei päässyt läpi, olen vakaasti sitä mieltä, että on parempi äänestää arvojensa mukaan ehdokasta, joka tuskin menee läpi kuin ehdokasta, joka varmasti menee läpi mutta jonka äänestämisestä jää huono maku suuhun.

Siitä olen tyytyväinen, että keskusta maltillisena puolueena nousi suurimmaksi puolueeksi eikä perussuomalaiset. Erityisen iloinen olen siitä, että vihreiden paikkamäärä kasvoi edellisestä hallituksesta ja että eduskunnassa on nyt yksi nainen enemmän kuin viime vaalikaudella. Varsinais-Suomen ehdokkaista suurimmat onnittelut tahdon antaa Li Anderssonille (vas.) ja Ville Niinistölle (vihr.). Molemmat profiloituvat feministeiksi ja tasapainottavat Varsinais-Suomen muuten kokoomus- ja keskustavoittoista edustajakuntaa. Andersson sai täällä lisäksi suurimman äänimäärän ja nousi nyt uutena eduskuntaan.

Vaikka uskon keskustavetoisen hallituksen mahdollisuuksiin selvitä talous- ja maahanmuuttokysymyksistä Suomen eduksi, olen huolestunut siitä, miten tasa-arvon käy. Sukupuolineutraalin avioliiton puolesta äänestettiin viime marraskuussa lainmuutoksen puolesta. Toivon, että työnsä aloittava hallitus pysyy tällä kannalla eikä ota edistyksessä takapakkia. Pahaa pelkään sitäkin, että miesliikkeiden(kin) peräämää asevelvollisuuslain muutosta ei tapahdu nytkään. Kansalaisaloitteiden sekä minijytkyn saaneiden vihreiden merkitys noussee tälläkin kertaa suureksi.

Keskustakritiikistäni huolimatta haluan toivottaa onnea tulevalle pääministerille Juha Sipilälle keskustan menestyksestä. Toivon sinulle voimia, malttia ja viisautta tehtävääsi, avoimuutta myös rohkeille päätöksille sekä kykyä huomioida ja ottaa vakavasti oppositionkin kannat.

Hienoa, Tiina!

Tiina Lindfors on kirjoittanut tämänpäiväisen pääkolumnin Turun Sanomiin. 

  

Upeaa, että joku uskaltaa vielä sohaista ampiaispesään ja puhua naisten ongelmista ja seksismistä omalla nimellään, vaikka naisvihan vähättely ja salaliittoteoriat "valtionfeminismistä" ovat rantautuneet suomalaiseenkin keskustelukulttuuriin. Joka muuta väittää, se ei ole joko seurannut nettikeskusteluja tai arvioinut keskusteluja tarpeeksi kriittisesti.

Uskallan tehdä sellaisen tulkinnan, että väitteet "feminismin tarpeettomuudesta" ovat juurikin osoitus siitä, miten kipeästi feminismiä vielä tarvitaan. Eihän kukaan kritisoi kannanottoja sananvapauden ja demokratiankaan puolesta, vaikka Suomi maailman demokraattisimpia maita onkin. Erityisen hyvän pointin Lindfors tekee siinä kohtaa, kun hän kuvailee, miten tiedostamatonta nykypäivän seksismi on. Juuri tämän tiedostamattomuuden vuoksi monelta jää huomaamatta, kuinka demokraattisen ja tasa-arvoisen pinnan alla piilee yhä naisvihamielistä tai muuten seksististä ajattelua.

Antifeministeiltä yleensä unohtuu sekin, että patriarkaaliset arvot ovat paitsi naisten, myös miesten ongelmien lähde. Nyt väistyvässä eduskunnassa enemmistö on miehiä ja silti meillä on edelleen pakollinen, miehiä koskeva asevelvollisuus. En ole huomannut, että nykyisenlaista asevelvollisuutta olisi eduskunnassa pahemmin kritisoitu. Korjatkaa, jos olen väärässä.

Vaikka laki sukupuolineutraalista avioliittolaista saatiinkin väistyvän eduskunnan aikaan läpi, tulisi kaikkien miettiä tällä viikolla äänestyskoppiin kulkiessaan, ketä kannattaa äänestää, jotta kaikkien sukupuolten ja seksuaali-identiteettien tasa-arvoa saataisiin edelleen kehitettyä.

Saa nähdä, millaisia kommentteja antifeministit Lindforsinkin kolumniin kirjoittavat. Sen verran olen heidänlaistensa nähnyt feministejä vastaan kiihottuneen, että en tiedä, tohdinko kyseisiä kommentteja lukea. Vaikka monet kirjoittavat asiallistakin kritiikkiä, ovat asialliset vasta-argumentit usein alatyylisten kommenttien seassa kuin neula heinäsuovassa. Tsemppiä Tiinalle ja toivon, että hän ei ota mahdollisia "telaketjufemakko"-kommentteja liian henkilökohtaisesti. Haukut kertovat haukkujasta itsestään enemmän kuin haukun kohteesta.

Hiekkaa

...ja vähemmän nostattavaa

Miksi juuri feministi?

Ad hominemin sietämätön keveys