Kommenttini netin misogyniakeskusteluun

Kirjoitustauon jälkeistä puheripulia   

 

Toimittaja Kaarina Hazard käsittelee maaliskuussa Anna-lehden sivuille julkaisemassaan kolumnissa Turpa kiinni internetissä esiintyvää naisvihaa raikkaan suoraan ja itselleen ominaisesti räväkkään sävyyn.

En suoranaisesti ole Hazardin vakilukija, ja toimittajan vuonna 2010 Iltalehteen kirjoittama kolumni Ludvig Borga jakoi mielipiteitä ymmärrettävistä syistä. Vaikka Hazardin kirjoituksen ydin on valtamedian arvostelu, keskittyi useimpien (itseni mukaan lukien) huomio Hazardin viljelemiin, hmm, värikkäisiin kuvailuihin tuolloin vastikään kuolleesta Tony Halmeesta. Hyvän maun rajoilla taiteileva puheenvuoro kirvoittikin usean kantelun JNS:lle.

Hazardin provosoiva tyyli sopii kuitenkin mainiosti misogynian* arvosteluun; suorapuheinen nainen kun ei edelleenkään ole mikään varsinainen ihanne**. Kiitän Kaarina Hazardia siitä, että hän uskaltaa tuoda ikävän aiheen esille omalla nimellään ja roisejakaan ilmauksia kaihtamatta - eiväthän trollitkaan niitä kaihda.

Mielenterveyteni säilyttääkseni en nykyään lue kommenttiosastoja yhtä aktiivisesti kuin ennen, mutta kuten arvata saattaa, tuonkin tekstin kommenteissa on niitä, jotka sanovat, että "tuo nettihäiriköinti nyt on yleinen ilmiö, ei vain naisiin kohdistuva".

Tässä eräs poiminta: 

Johannes 6.3.2015, 11:13 
Miksi tästäkin nyt pitää kirjoittaa? Aivan yleistä nettikäyttäytymistä ja siitä ei tarvitse välittää. Koska sehän on tosiasia että tähän internetin sananvapaus-ilmiöön on mahdotonta vaikuttaa, miettikääs kuinka monta “huora” kommenttia on tähänkin jo sadellut, ne on vain sensuroitu pois.

Jos ei tällainen käytös viihdytä niin suosittelen vain pysymään poissa filtteröimättömiltä sivuilta. Mikäli tämä viesti filtteröitäisiin, niin siinä on syy miksi sensurointi on taas väärin. Mielipide on kaikilla ja se joka ei osaa käsitellä sitä oikein, voi vaikuttaa itse siihen suhtautumiseensa. Muuten ihan hyvin kirjoitettu, aihe vain turhan puhki kulutettu…

Johannes, ehkä puhki kulunut aihe, mutta ikävä kyllä se on edelleen nostettava ajoittain pöydälle, ja Hazard on tuonut sen esille hienosti, omalla anteeksipyytelemättömällä tavallaan. 

Älä väitä, ettei nettihäiriköinnissä olisi minkäänlaista misogynistä sävyä. Kuinka monta kertaa olet törmännyt kenenkään miespoliitikon ulkonäön arvosteluun mediassa? “Munattomaksi” ja “ämmäksi” kyllä saatetaan haukkua, ja sen jotkut virheellisesti tulkitsevat miesvihaksi, vaikka naiseutta tuollaisilla herjoilla nimenomaan paheksutaan. Kun Zoe Quinn teki pelin Depression Quest, hyökättiin heti henkilöä vastaan ja sanottiin, että tuo muija nyt on saanut työnsä reittä pitkin kiipeämällä***. Pelin plussat ja miinukset lähes sivuutettiin. Miespuolisen pelintekijän kohdalla sukupuoli tuskin olisi ollut mikään merkittävä seikka, olisi vain naurahdettu, että hah, tekipä jätkä surkean pelin.

En ymmärrä, miksi misogynian kriitikoiden kriitikot eivät tuomitse nettihäiriköijiä, vaan ne, jotka tuota häirintää tuovat esille. Jos jotkin aiheet kyllästyttävät, ei niistä tarvitse lukea. Pikemminkin voi sitten mennä itse puolustamaan keskusteluihin niitä, joita lytätään. Homma toimii vähän niin kuin koulun piha – kiusaamisen hiljaiset hyväksyjät mahdollistavat kiusaamisen.

Ylläolevan kirjoituksen olen laatinut vastauksena Johannekselle, mutta mielelläni julkaisen sen omassa blogissanikin herättääkseni aiheesta keskustelua  yleisemmin ja toiseksi viritelläkseni uudelleen blogiani, joka oli muutaman kuukauden tauolla. Kolmanneksi Johanneksen kommentissa toistuu aika moni kulunut argumentti, johon törmään, kun joku uskaltaa sanoa, että jopa teollistuneissa länsimaissa misogyniset asenteet elävät ja voivat hyvin.

Misogynia tai naiseuteen kohdistuva kielteisyys on kyllä aiempaa lievempää mutta myös verhotumpaa ja epäsuorempaa. Lukekaa vaikka seksirikosuutisia sekä niiden kirvoittamia, raiskaajia puolustelevia kommentteja ja miettikää rikollisten saamia tuomioita. Kuitenkin haukomme oikeamielisesti henkeämme, kun kuulemme, miten teokraattisissa muslimimaissa nainen tarvitsee neljä miespuolista todistajaa, ennen kuin häntä voidaan pitää syyttömänä omaan raiskaukseensa. Eihän meillä länsimaissa ole lainkaan tällaista ajattelua, ei tietenkään... 

Lopuksi haluan vielä nostaa pari kommenttia, jotka herättelevät allekirjoittaneessa toivoa ihmiskuntaa kohtaan.

Äijä itsekin 6.3.2015, 12:02
Ja heti äijät kommentoimassa kuinka tällainen urpoilu nyt vaan kuuluu nettiin ja kuina miehet saavat samaa kohtelua. Pro tip: ei kuulu eivätkä saa
 
Ajatuksia 6.3.2015, 12:58
On jo pelottavaa, että suomalaiset miehet pitävät raiskaus- ja tappouhkauksia normaalina nettikäyttäytymisenä.

Kärkevä kielenkäyttö ja ivaaminen on tyypillistä nettikeskusteluissa ja useimmat sen ymmärtävät ja sietävät.

Se, että kaivetaan naisen kotiosoitteet, työpaikat ja muut henkilökohtaiset tiedot esiin, uhataan raiskata ja tappaa koulu- tai työmatkalla, ei ole millään tavalla normaalia. Ei netissä eikä missään muuallakaan. Se ei ole sanavapautta.

Sanavapautta on se, että saa sanoa mielipiteensä ilman, että tarvitsee pelätä väkivaltaa sen takia.
 
aliisa 6.3.2015, 15:36
Eli jos nainen uhataan raiskata ja tappaa, on uhriutumista jos siitä nostaa metelin? Googlettakaapa vaikka henkilö anita sarkeesian ja tutustukaa hieman siihen, millaiset mittasuhteet tällainen pikku vihapuhe netissä voi saada. Mietitään sen jälkeen uudestaan, onko se nyt oikein, että netissä huoritellaan ja huudellaan miten tykätään, koska eihän kenenkään ole sinne pakko tulla kuuntelemaan jos ei kestä, niinhän?

Haluan näihinkin sen verran kommentoida, että misogynia itsessään ei ole automaattisesti miesten tai naisten harjoittamaa. Naisetkin voivat olla vihamielisiä tai epäluuloisia muiden naisten naiseutta tai jopa omaa naiseuttaan kohtaan. Maailma on patriarkaalinen, eikä kukaan ole saari. Misogynia voi näkyä myös naisten keskinäisenä huoritteluna tai esimerkiksi tyytymättömyytenä omaa tai muitten naisten ylipainoa kohtaan. 

Liian usein keskustelu jumiutuu sille tasolle, että kuka on uhri ja kuka tekijä. Vaikka mielestäni misogynia ja patriarkaatti ovat oikeita ilmiöitä, ne aiheuttavat haittaa kaikille**** sukupuolille. Mielestäni pitäisi sormella osoittelun sijaan pohtia sitä, miksi naiseus ja naisten tietynlainen toimijuus herättävät aggressiivisuutta ja epävarmuutta, miten netinkäyttäjille voitaisiin tarjota turvallisia ympäristöjä ja missä kulkee raja sananvapauden harjoittamisen sekä nettikiusaamisen ja -ahdistelun välillä. Missä vaiheessa siis jo loukataan kanssaihmisen sananvapautta?

Vihapuheessa olennaisinta eivät ole yksittäiset uhrit. Olennaista on se, mihin sillä pyritään ja mitä sen taustalla on. Vihapuheella, trollaamisella ja häiriköinnillä tahdotaan vaientaa epäsuositut ihmiset, ryhmät ja mielipiteet, joista valtavirran vakioinhokkeja ovat feministinen näkökulma ja muut etuoikeuksia kritisoivat puheenvuorot. Seuraava viesti paistaa netin tappouhkauksista lievimmillään jopa Johanneksen kyllästyneeseen sävyyn: Tuo on jo kuultu, ja minun mukavuudenhaluni on tärkeämpää kuin heikompien kohtaama syrjintä. Sinä et anna minun rauhassa olla etuoikeutettu, ja minähän en etuoikeuksiani myönnä, eikö naisilla ja homoilla ja niillä muilla ole asiat jo tarpeeksi hyvin? Pane jo tuosta aiheesta turpa kiinni.

 

...~***~...

*Vaikka sanalle "misogynia" on olemassa suomenkielinen synonyymi "naisviha", käytän mieluummin lainasanaa, koska se on merkitykseltään mielestäni laajempi sekä vähemmän latautunut.

**Ks. kirjoitukseni Laasasen lähteistä lyhyesti.

***OK, en muista tapausta kovin hyvin, ja olen säilyttänyt Johannekselle suuntaamani kommentin tässä sellaisena kuin sen hänelle lähetin. Quinnia syytettiinkin enemmän siitä, että hän olisi maannut journalistien kanssa "saadakseen pelistään paremmat arvostelut". Pointtini on kuitenkin sama. Kun kiistelty nainen menestyy, hänen ei uskota oikeasti ansainneen menestystään, vaan hänen ajatellaan esimerkiksi maanneen tiensä huipulle.

****En näe sukupuolta kahtiajakoisena ilmiönä. Suhtaudun aiheeseen varovasti, koska en ole biologi, mutta uskon, että kovin moni ei tunne olevansa 100-prosenttisesti joko mies tai nainen sen enempää kuin monikaan tuskin on täysin hetero-, homo- tai aseksuaali. Näen sekä sukupuolen että seksuaalisuuden jatkumona miehuuden ja naiseuden sekä seksuaalisten tunteiden kohteiden ja voimakkuuden välillä. Vaikuttavia tekijöitä ovat fyysinen sukupuoli (eli se sukupuoli, johon kukin on syntynyt), hormonit, omat kokemukset ja ympäristö.