keskiviikko 28. tammikuuta 2015
Ad hominemin sietämätön keveys
Kyberavaruudessa seikkaillessani olen nähnyt jos jonkinlaista argumentoinnin tasoa, ja keskustelun kiihtyminen on tavallisesti johtanut tason heikkenemiseen omaltakin osaltani. Tavallisimpia ja valitettavasti helpoimpia ja houkuttelevimpia argumenttivirheitä on ad hominem, henkilöä vastaan hyökkääminen. Paitsi että ad hominemiin sortuminen kertoo pätevien vasta-argumenttien puutteesta ja keskustelijan äkkipikaisesta luonteesta, se on myös helppo tapa lytätä ja leimata vastapuolta tai yleensäkin tahoja, joista keskustelija ei pidä.
Feminismin vastustajien kirjoituksia lukiessani törmään varsin usein sellaisiin nimityksiin kuin "mangina" ja "valkoinen ritari" (engl. white knight), kun kyseessä on (pro)feministimies. Oman analyysini mukaan molemmat perustuvat varsin patriarkaalisiin* käsityksiin sukupuolirooleista.
"Mangina" on stereotyyppi omaa sukupuoltaan muka vihaavasta miehestä, joka pyytelee anteeksi miehuuttaan. Tätä haukkumasanaa puheessaan viljelevän pieneen mieleenkään ei tahdo mahtua ajatus, että feministimies todella rehellisesti ajaisi tasa-arvoa kaikkien sukupuolien välille ja pitäisi feminismiä itselleen oikeana kantana. Sana on yhdistetty ilmauksista man ja vagina, ja siihen tiivistyy käsitys miehestä, joka ei ole täysin mies (eli ei yllä "kunnon miesten" tasolle oletetun naismaisuutensa vuoksi).
On myös otettava huomioon, että miesasianaiselle ei ole olemassa mitään vastaavaa haukkumasanaa, olivatpa henkilön argumentit miten heppoisia tahansa. Naiseuteenhan perinteisesti kuuluu ajatus alistumisesta, ja vielä vuosikymmeniä sitten Suomessakin nainen oli isänsä ja sitten miehensä omaisuutta. Ajatus siitä, että mies voisi tunnustaa olevansa sukupuolensa perusteella etuoikeutettu* tai nähdä yhteiskunnassa sekä miehiä että naisia sortavia rakenteita ilman, että pyytelisi olemassaoloaan anteeksi, on "manginaa" viljelevän miesliikkeen edustajan tai feminismin vastustajan mielessä ilmeisesti täysi mahdottomuus.
"Valkoisella ritarilla" taas Urban Dictionaryn mukaan tarkoitetaan sellaista kaveria, joka liehittelee somen tai pelaajayhteisön naisia tai puolustelee keskustelussa alakynnessä olevaa, vaikka sanan viljelijän mielestä puolustettu olisi selvästi väärässä. Valkoritarilla ei ole kuitenkaan puhtaat jauhot pussissaan, vaan hän yleensä toivoo saavansa oletetulla ruskeakielisyydellään jotain vastineeksi. Tällaisia etuja ovat pääsy puolustetun tai piiritetyn naisen pöksyihin (mikä on nettimaailmassa, tuota, melko epätodennäköistä), oman kuvan kiillottaminen toisen silmissä tai keskustelupalstan moderaattoriksi pääseminen.
Aivan ensimmäiseksi "valkoritari"-ilmaisun ongelma on siinä, että se vahvistaa stereotypioita vahvasta miehestä ja "neidosta pulassa". Aina "White knight" -tai "valkoinen ritari" -leiman viljelyä nähdessäni minun tekisi mieli kysyä haukkujalta, että jos tuo on neito pulassa ja hän taas valkoinen ritari, oletko sinä ja kaverisi sitten se lohikäärme? ;)
Toiseksi sekä parjatun keskustelun osapuolen (feministi, uskovainen, vähemmistön edustaja tai jokin muu musta lammas) että tämän puolestapuhujien haukkujat perustavat leimansa omille tulkinnoilleen siitä, mitä vastapuoli on sanonut ja mitkä ovat vastapuolen ja tämän komppaajien motiivit. Oletukset, että vastapuoli olisi kokonaan väärässä ja että puolestapuhuja tai keskustelun erotuomari ajattelisi oikeasti samalla tavalla kuin haukkuja mutta vain hännystelisi vastapuolta palkkion toivossa, ovat todella pitkälle vietyjä ja jopa itsekeskeisiä käsityksiä.
"Tottakai tuo idiootti ajattelee samalla tavalla kuin me muut. Se vaan haluaa näyttää joltain sankarilta."
Vaikka "neito pulassa" olisi enemmän tai vähemmän väärässä tai perustaisi omatkin kantansa tunteisiin, se ei tarkoita, etteikö hänen sanomisissaan olisi jotain perää. "Valkoritari" taas voi oikeasti olla hänen kanssaan samaa mieltä tai ainakin yrittää aidosti pitää yllä kohteliasta keskustelua, vaikka ei olisikaan samaa mieltä.
Kolmanneksi haukkuja edustaa näkemyksellään usein fooruminsa valtavirtaa. Hänellä on takanaan monia tukijoita, minkä vuoksi on vähemmän todennäköistä, että hän leimoja jaellessaan tekee itsestään naurunalaisen. En halua uhriuttaa ketään, mutta mielestäni tällaiset tapaukset eivät usein ole kovin kaukana nettikiusaamisesta. Iso ryhmä asettuu keskustelun mustaa lammasta vastaan, ja mustan lampaan puolustaja on tällöin ilonpilaaja. Tottakai häntäkin pitää silloin jollain tavalla rokottaa, kun ei ole pysynyt ruodussa.
Joku yksittäinen henkilö saattaa kyllä oikeasti olla trolli tai käyttäytyä vain muuten idioottimaisesti tai loukkaavasti, jolloin hänen puolustamisensa on typerää, mutta "valkoritari"-leiman heittely ei auta asiaa. Sellainen vain vähentää sympatioitani sanan käyttäjää kohtaan, vaikka tämä alunperin olisi itse ollut loukattu osapuoli.
Sanonta "pilkka osuu omaan nilkkaan" pitää monesti paikkansa, niin myös ad hominem -tilanteissa. "Mangina"- ja "valkoinen ritari" -tyyppisiä leimoja käyttävät yleensä vain antifeministit sekä arvokonservatiivit, joten ilmaukset heijastelevat käyttäjiensä omaa arvomaailmaa ja omia tulkintoja enemmän kuin todellisuutta, johon he viittaavat.
Etkö keksi vastustajallesi mitään järkeviä ja perusteltuja vasta-argumentteja ja kaipaat lisäksi selkääntaputtelua omalta porukaltasi? Ei hätää, ad hominem on lähellä. ;) Shakki, matti ja sata ylöspeukutusta!
* En allekirjoita täysin varmasti monia feministiseen analyysiin liittyviä käsitteitä, kuten patriarkaattia tai etuoikeutta. En myöskään välttämättä tarkoita samoja asioita kuin monet muut feministit näitä käsitteitä käyttäessäni. Patriarkaalisuudesta kirjoittaessani tarkoitan yleensä vanhahtavia, seksistisiä ja sukupuolirooleihin perustuvia käsityksiä ja odotuksia, jotka ovat rajoittavia ja vahingollisia miehille, naisille ja itsensä sukupuoli-identiteetiltään joksikin muuksi tunteville ihmisille.
** Oma muotoilu; yritän välttää tässä blogissa kiroilua sekä alatyylisiä ilmauksia.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Otan vastaan hyvin perusteltuja mielipiteitä sekä rakentavaa kritiikkiä. Kiitos viestistäsi. :)