perjantai 30. tammikuuta 2015
Miksi juuri feministi?
Käytän itsestäni tarkoituksellisesti nimitystä "feministi". Mielestäni ajatussuuntauksen nimi on puutteellinen, jos se ei herätä tunteita ja ajatuksia kuulijassa, olivatpa ne sitten negatiivisia tai positiivisia tai jotain siltä väliltä. Kaikkia ei voi miellyttää, ja jos sattuisi heti miellyttämäänkin kaikkia, on se osoitus siitä, että toisessa ei saa aikaan vaikutusta.
Ajan tasa-arvoa feminismin näkökulmasta, sillä eräs nettikeskustelija avasi silmäni pukemalla asian hienosti: "En kannata vain naisia, kannatan naiseutta." Hän näkee feminismin feminiinisyyden puolustamisena ja tukemisena. Feminiinisyyshän on ollut lapsipuolen asemassa yhteiskunnassa. Naiseuden perusteella on mollattu miehiä, huoriteltu naisia tai asetettu paineita naisille, jotka eivät ole hennon naisellisia ja paineita miehille, jotka eivät ole "kunnon miehiä".
Asian ydin:
Jos joku ei voi pitää itseään feministinä sen takia, että sanan alkuosa viittaa naiseuteen, se on minulle jo riittävä syy puolustaa "feminismin" käsitettä isolla F:llä.
Monille feminismin tunnustaminen aiheuttaa kiusaantuneisuutta. Onhan sanalla melkoista painoarvoa, ja monelle tulee mieleen punkkaritukkainen miestenvihaajanainen. Aina välillä kuulen ehdotuksia "feminismi"-käsitteen korvaamisesta "egalitarianismilla" tai "humanismilla", mutta näillä ei mielestäni ole aivan samanlaista ulottuvuutta. Niin kuin joku nettikirjoittaja asian ilmaisi, naisasia ja naiseus saattaisivat helposti unohtua, jos valittaisiin jokin sukupuolineutraali termi. Minulle tulee "egalitarianismista" toki mieleen tasa-arvo, mutta enemmän taloudellisin kuin seksuaalisin tai sukupuolisin painotuksin. On myös hyvä muistaa, että Ranskan suuressa vallankumouksessa vapauden, tasa-arvon ja veljeyden ihanteet eivät kattaneet naisten asemaa. Varsinaiset naisliikkeet saivat tuulta alleen vasta häpeällisen paljon myöhemmin, ja näiden vastustus oli muun muassa Briteissä suorastaan väkivaltaista. Tämä jokaisen feminismin tarpeettomuudesta jupisevan on syytä muistaa - feministeistä ei pidetty silloinkaan, kun naisten tasa-arvo oli länsimaissa paljon huonommalla tolalla kuin nykyään.
Paitsi että olen feministi, olen myös humanisti. En siis pidä näitä samana asiana, vaikka ne ovatkin aihepiireiltään osin limittäisiä. Humanismi on paljon kattavampi käsite kuin feminismi, ja oma feminismini on humanismin alakäsite. Jälleen kerran en halua, että "feminismi" korvataan käsitteenä "humanismilla", koska tällöin sukupuolten välisen tasa-arvon ajaminen saattaisi jäädä vähemmälle huomiolle.
Jotkut ajavat samoja asioita kuin minä ja käyttävät itsestään silti mieluummin nimityksiä humanisti, egalitarianisti tai - sanon tämän pitkin hampain - maskulisti tai miesasia-aktiivi. Hyvä niin. Selitän myöhemmin, miksi maskulismi ja miesasialiikkeet eivät ole omasta näkökulmastani tasa-arvon ajamisen kannalta pelkästään positiivinen ilmiö. Tämän kirjoituksen tarkoitus oli kuitenkin valaista sitä, miksi feminismillä on mielestäni paikka nyky-yhteiskunnassakin ja miksi kutsun itseäni feministiksi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Otan vastaan hyvin perusteltuja mielipiteitä sekä rakentavaa kritiikkiä. Kiitos viestistäsi. :)